Pitkän linjan näyttelijä Juha Muje viettää ansaittuja eläkepäiviään näyttelemällä. Koko viime talven mies näytteli Tampereen Työväen Teatterissa näytelmässä Kissa kuumalla katolla ja nyt tämän kesän aikana hän kuvaa kolmea eri elokuvaa.
– Niitä tehdään tässä kesän aikana, mutta niissä ei mene kuin kaksi kolme päivää. Ajallisesti niissä ei mene paljoa, vaikka se aiheuttaa tietysti ajattelua ja sitä sellaista työtä, Muje totesi.
Hänet tullaan näkemään ensi vuoden aikana valkokankaalla niin Yösyöttö- elokuvassa kuin Kaikki oikein- elokuvassa, mutta ennen kaikkea mies tekee paluun tuttuun myymäläpäällikön rooliinsa Taru Mäkelän ohjaamassa Varasto 2- elokuvassa. Jo ensimmäistä osaa kuvattaessa Muje tykkäsi kuvausten ilmapiiristä ja se on yksi iso syy siihen, miksi hän lähti tähänkin projektiin mukaan.
– Lähden luottavaisin mielin ja haen sitä samanlaista tunnelmaa, mikä meillä oli silloin (Varasto 1) niissä kuvauksissa, Muje kertoi.
Muje peräänkuuluttaa elokuvantekemisessä juuri sitä ilmapiirin merkitystä, joka hänen mukaansa on onnistumisen kannalta hyvin tärkeä. Varasto-ohjaajan Taru Mäkelän tekemissä projekteissa tuo henki on ollut ainutlaatuista.
– Hän on ihan ihmeellinen, todella hieno ihminen ja hieno ohjaaja. Se mistä minä tykkään, niin siitä pehmeästä otteesta, joka myös tuottaa tulosta, Muje kehuu.
Muje kaipaa harjoittelua elokuviin
Enimmäkseen uransa aikana teatterirooleja tehnyt näyttelijäkonkari tykkää monen muunkin näyttelijän tavoin tehdä mieluummin teatteria.
– Teatteri on mun oma aparaatti. Mä olen aina ajatellut ruumiillani. Ymmärrän ajatuksia ja ilmaisua ruumiillani, en niinkään älylläni, koska sitä ei nyt niin hirveästi ole, Muje naurahtaa.
– Ruumis toimii mulle sellaisena viestittäjänä, että miten saan kiinni roolistani ja miten saan kiinni siitä näytelmästä sekä koko siitä tilanteesta, koko siitä näytelmän atmosfääristä. Sanotaan, että mä ajattelen jaloillani.
Teatterin tekeminen eroaa monella tavalla siitä, miten sitten elokuvia tehdään. Juha Muje on päässyt näkemään molempia maailmoja ja osaa sen vuoksi hyvin myös arvioida sitä, mikä sen eron tekee teatterin ja elokuvan kohdalla.
– Teatteri on niin paljon fyysisempää kuin elokuvan tekeminen, kun on lähikuvia, on puolilähikuvia ja näin että. Siinä pelataan enemmän ajattelun kautta. Totta kai teatterissakin ajatellaan, mutta minun mielestäni elokuvassa ajatellaan vielä enemmän, Muje vertaa.
– Joskus olen ajatellut, että elokuva on ajattelua ja teatteri on tekemistä. Ehkä se on se kaikkein olennaisin ja syvin ero niiden välillä.
Valmistautuminenkin elokuvien tekemisestä eroaa melko paljon teatteriin verrattuna. Kun yhtä teatteriin tulevaa näytelmää varten harjoitellaan kuukausitolkulla, niin elokuvien harjoittelumäärät ovat paljon pienempiä.
– Mitä mä toivoisin, olisi se, että elokuvia harjoiteltaisiin ja harjoiteltaisiin paljon enemmän. Joitakin elokuvia harjoitellaan, mutta useasti on niin, että menet aika kylmiltäsi sinne kuvauksiin. Silloin juuri tämä henki on äärimmäisen tärkeä, kun tulet ulkopuolisena siihen tilanteeseen, että pystyt vapauttamaan itsesi siihen ilmaisuun, mikä siihen vaaditaan, Muje kiteytti.
Yhden myytin Juha Muje mursi, sillä päinvastoin kuin moni luulee, tulee elokuvien käsikirjoitukset luettavaksi näyttelijöille hyvissä ajoin.
Teksti ja Kuvat: Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?