It Comes at Night on ohjaaja-käsikirjoittaja Trey Edward Shultsin toinen pitkä elokuva. Jo ensiminuuttien aikana huomaa, ettei mies ole luopunut tyylistään. Kuvakerronta ja äänimaailma ovat samankaltaisia kuin esikoisessa Krisha (2015).
Elokuvassa ruuasta ja vedestä on pulaa ja ihmiset käyttävät hengitys-suojaimia. He sairastelevat ja kuolleiden ruumiit poltetaan. On siis kyseessä jonkinlainen pandemia. Paul-niminen mies (Joel Edgerton) asustaa perheineen synkän metsän keskellä eristyksissä muusta maailmasta. Eräänä päivänä heidän tontilleen eksyy Will (Christopher Abbott), joka pyytää apua omalle perheelleen. Luottamuksen lopulta löydyttyä perheet jäävät elämään ritirinnan sovussa. Paul on luonut taloon sääntöjä kuten ulkona liikkumisen aina pareissa ja ulko-ovea ei koskaan avata yöllä. Eräänä yönä ovi sitten löytyy avonaisena ja kahden perheen painajainen alkaa.
Tunnelma elokuvassa on alusta asti hyvä. Brutaali aloituskohtaus naulitsee teatterin penkkiin odottamaan mistä on kyse. Ahdistavaa tunnelmaa ruuditetaan synkällä taustamusiikilla ja värimaailma toimii hyvin. Suurin osa elokuvan kohtauksista on kuvattu laudattujen ikkunoiden sisäpuolella niukassa valaistuksessa. Nerokkaita oivalluksia on myös käyttää alussa murjotun ja puuhun sidotun Willin tuskanhuutoja taustaäänenä Paulin perheen yrittäessä nukkua.
Näyttelijätyö ja henkilöohjaus ovat elokuvassa laadukasta. Henkilöt palloilevat tuskastumisen ja epäluulon välimaastossa. Edgerton sopii Pauliksi kuin nyrkki silmään ja Abott on vakuuttava Will. Paulin poikaa näyttelevä Kelvin Harrison Jr. on suhtkoht tuntematon kasvo suurissa tuotannoissa, mutta pelaa edukseen painajaisia näkevänä Travisina. Valitettavasti elokuvan naiset jäävät hieman etäisiksi.
Trillerin parhaita puolia on se, ettei se sorru selittelemään liikaa asioita vaan jättää jotakin myös katsojalle mietittäväksi. Kauhuelementit tuodaan kuviin painajaiskohtauksilla. Pimeä metsä näyttelee elokuvassa isoa osaa ja Shults on saanut rakennettua sen elementin ympärille mainion kokonaisuuden. Lopussa mies sortuu kuitenkin hieman liian helppoon ratkaisuun ja se petti ainakin allekirjoittaneen odotukset. Synkän metsän siimeksessä olisi ollut rahkeita mielekkäämpäänkin lopetukseen ja siitä syystä annettakoon elokuvalle 3 / 5 pistettä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Eric McNatt
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?