Teräsleidit kuin viimeistä päivää -elokuvassa nähdään kiinnostava asetelma myös kulissien takana. Näyttelijä Eero Saarinen on nimittäin ensimmäistä kertaa ohjaaja Pamela Tolan ohjattavana – vaikka heidän yhteinen historiansa ulottuu vuosien taakse.
– Pamela on minun oppilas. Mä olen opettanut Pamelaa teatterikoulussa, Saarinen sanoo.
Nyt asetelma on kääntynyt toisin päin: entinen opettaja seisoo kameran edessä ja entinen oppilas määrää suunnan ohjaajan tuolista. Saarisen mukaan tilanne ei kuitenkaan aiheuta minkäänlaista jännitystä tai asetelmaa, jossa vanha rooli alkaisi ohjata tekemistä.
– Ei siinä ollut mitään ongelmia. En mä näe Pamelaa entisenä oppilaana enkä entisenä… jonka kanssa on näytellyt enkä mitään. Ne tilanteet on kuitenkin aina uusia ja aina erilaisia, hän kuvailee.
Saarinen korostaa luottamusta, joka on syntynyt vuosien varrella – ja joka tekee työskentelystä helppoa.
– Jos mä tunnen jonkun ihmisen sen verran hyvin kuin Pamelan, mä tiedän että siihen voi luottaa näyttelijänä, ohjaajana ja ihan minä tahansa. Se antaa tälle työlle kyllä kaikkensa, Saarinen sanoo.
Saarisen mukaan Tolan vahva näyttelijätausta näkyy myös ohjaamisessa. Hän kokee, että Tola puhuu näyttelijälle näyttelijän kielellä ja osaa antaa ohjeita tavalla, joka tukee tekemistä ilman turhaa päälle liimaamista.
– Se ei hirveästi ohjaa, jos ei ole mitään sanottavaa. Ja jos se korjaa jotain, se korjaa syystä, Saarinen kiteyttää.
Kun entinen opettaja ja entinen oppilas kohtaavat nyt samassa työryhmässä uudessa roolijaossa, lopputulos on Saarisen mielestä yksinkertainen: luottamus tekee työn – ja tilanteesta tulee vain yksi hyvä kuvauspäivä muiden joukossa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Joni Hildén, Laura Mainiemi / Helsinki-Filmi
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?