Paul Greengrassin tositapahtumiin perustuva Kapina on sirppien ja vasaroiden heiluttelua. Brutaalin pinnan alla palaa kuitekin ajankohtainen liekki.
Eletään vuotta 1381 ruton jälkeisessä Englannissa, jonka maaseudulla luku- ja kirjoitustaidoton, elokuvassa ”maanviljelijänä” tunnettu mies (Andrew Garfield) suree taudin viemää perhettään. Samaan aikaan Lontoossa 14-vuotias kuningas Richard II (Woody Norman) on näennäisesti hallitsija, mutta tosiasiassa langoista vetelee aatelisten neuvosto. Kun kirkko päättää nostaa rahvaan verotusta, tulee yksinäisestä maanviljelijästä tahtomattaan kansannousun keulakuva. Mukana eturintamassa marssivat myös pappi John Ball (Jamie Bell) ja entinen kauppias Wat Tyler (Cosmo Jarvis).
Entinen journalisti Greengrass ei ole ensimmäistä kertaa historian synkkien hetkien äärellä. Ulkopuolisen tarkkailijan perspektiivistä toteutetut, dokumentaarisesta tyylistä tunnetut elokuvat ovat nostaneet pinnalle Pohjois-Irlannin levottomuudet (Verinen sunnuntai), kuljetusalus MV Maersk Alabaman kaappauksen (Captain Phillips), syyskuun 11. päivän terrori-iskut (United 93) ja Anders Breivikin Norjassa toteuttaman verilöylyn (Utøya 22. juli). Näistä Verinen sunnuntai menestyi Berliinin elokuvajuhlilla ja United 93 toi ohjaajalleen BAFTA-palkinnon ja Oscar-ehdokkuuden.
Vaikka Kapina pohjaa todellisuuteen, hylkää Greengrass dokumentaarisen otteensa ja kuljettaa tarinaa toimintaelokuvan suuntaan. Ohjaajalle ominainen käsivarakuvaus ei tällä kertaa häiritse. Rahvaan matkalle Lontooseen mahtuu niin ryöstelyä kuin tappamista. Tämä tekee filmistä hyvin perinteisen katselukokemuksen kieroiluineen ja kostonhimoineen. Pinnallisuudestaan huolimatta ilkiöt saavat kiehumaan. Itse kapinalliset eivät puolestaan aiheuta tunteita tai toisia. Valitettavasti kapinan lopputulosta ei lopulta jaksa edes jännittää. Tylsää marssia ja kaaosta mielenkiintoisempi on värimäärittelyssä käytetty harmaansävy, joka korostaa synkkää ajanjaksoa. Pohjustuksen jälkeen järkevä dialogi muuttuu karjumiseksi ja uhkailujen pauhuksi. Lontoossa toitotetaan vastapuolen strategiaa.
Näyttelijöistä Norman vakuuttaa nuorena kuninkaana, jota ylimystö vie kuin pässiä narussa. Thomasin McKenzien näyttelemä Alyce puolestaan tuntuu turhalta päähenkilöiden joukossa. Kapina väittää kovaa, että poliitikkoihin ei kannata luottaa ja rikkaat rikastuvat usein köyhien kustannuksella. Vaikka ”maanviljelijä” onkin täyttä tarua, saa jokainen itse päätellä, onko tällä tekoa Robin Hoodin kanssa kuten on mainostettu. Olkkariviihde antaa Kapinalle yhden tähden viidestä ja ylimystö saa pelätä nahkurin orsille joutumista 11.9.2026.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Betina La Plante
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?