Teräsleidit palasivat – Leena Uotila ja Seela Sella hyppäsivät takaisin tuttuihin rooleihin

Teräsleidit kuin viimeistä päivää tuo valkokankaalle jälleen joukon naisia, jotka eivät suostu katoamaan taka-alalle – vaikka elämä tarjoilisi eteen menetystä, muutoksia ja uusia vaiheita. Uusi elokuva ei kuitenkaan ole perinteinen jatko-osa, vaan itsenäinen tarina, jossa vanhat tutut hahmot saavat uutta syvyyttä.

Leena Uotila palaa Inkerin rooliin, ja Seela Sella nähdään jälleen Railina. Molemmat kertovat paluusta lämpimästi, mutta myös siitä, miten hahmot – ja heidän maailmansa – ovat muuttuneet vuosien varrella. Hän kuvailee paluuta Inkerin rooliin innostavana. Päätös lähteä mukaan oli helppo, etenkin kun ohjaajana on jälleen Pamela Tola.

Uotilan mukaan uutta elokuvaa lähdettiin tekemään sillä ajatuksella, että sen täytyy olla “täysin erilainen” kuin ensimmäinen. Tarina ei jatka suoraan siitä, mihin aiemmin jäätiin, vaan rakentaa uuden tilanteen tuttujen hahmojen ympärille.

– Ensimmäisessä elokuvassa hän oli paljon enemmän vaikutteille altis. Hän ei ollut kovin varma itsestään. Tässä hän kyllä tietää, mitä haluaa, mutta joutuu tapahtumien pyörteeseen, jossa ei ehdi miettiä, mitä tässä halutaan – siinä vaan mennään, Uotila kuvailee.

Vaikka rooli on tuttu, hahmo ei löydy automaattisesti.

– Ei se ole helpompaa. Tilanteet on ne, jotka saa näyttelijät toimimaan, Uotila sanoo.

Yllättäen Inkeri löytyi tällä kertaa osittain puvustuksen kautta. Kun farkut ja sininen värimaailma loksahtivat kohdilleen, rooli palautui kehoon ja mieleen.

– Pukusuunnittelija sanoi, että Inkerin pitää olla sininen. Silloin tuli semmoinen “aha, tässä on Inkeri”, Uotila kertoo.

Raili elää – mutta kuolema kulkee mukana

Seela Sella puolestaan palaa Railin rooliin hyvillä mielin.

– Hyvältä tuntuu lähteä takaisin, kun Raili elää vielä. Raili elää vielä ja voi hyvin, ja yrittää järjestää omaa elämäänsä edelleen, Sella sanoo.

Hän näkee kuitenkin, että hahmo on vakavoitunut. Iän myötä maailmaan on tullut uusia sävyjä, ja yksi teema kulkee elokuvassa erityisen vahvana mukana.

– Hänen ajatusmaailmaansa on tullut uusi kärki-asia: kuolema. Yksi sisko kuolee, ja se kulkee siellä koko ajan taustalla. Hän ei pääse irti siitä kuoleman ajatuksesta, Sella kertoo.

Juuri tämä viehättää häntä näyttelijänä.

– Se on kivasti tehty tässä leffassa, että vakavat asiat kulkee mukana koko ajan, hän kiittää.

Sellan mukaan vanhaan rooliin palaaminen on siinä mielessä helpompaa, että hahmon perusasetelma on jo rakennettu.

– Sä muistat mitä mieltä Raili oli missäkin asioissa. Nythän se voi olla eri mieltä, mutta perus, se hahmo on siellä sama. Sitä ei tarvitse hirveästi etsiä, Sella sanoo.

Hän kuvailee, että Railin suhteet muihin ihmisiin ja hänen “filosofiansa” ovat jo valmiina: miten hän suhtautuu miehiin, elämään ja läheisiin – ja ketä hän käyttää hyväkseen.

Uusi tulokas ja nuoremman sukupolven näkökulma

Uudessa elokuvassa mukana on myös uusia kasvoja. Sanna-Kaisa Palo hyppää mukaan uutena hahmona ja kertoo tulleensa otetuksi vastaan lämpimästi.

– He tekivät sen mulle mahdollisimman helpoksi. En kokenut olevani ulkopuolinen, vaan tuntui tutulta, Palo sanoo.

Nuorempaa sukupolvea elokuvassa edustaa Linnea Skog, joka palaa Rosan rooliin. Hän kertoo paluun olleen “superkivaa”, koska ensimmäisestä elokuvasta jäi hyvät kokemukset. Silti tutun hahmon näytteleminen ei ollut pelkkää vanhan toistoa.

– Tässä elokuvassa käsitellään rankempia asioita. On samaa Teräsleidiä kuin ensimmäisessä, mutta myös paljon uutta. Tuntui kuin olisi tullut uuteen maailmaan, Skog kuvailee.

Skogin mukaan Rosa on kasvanut ja aikuistunut, mutta on edelleen nuori ja vähän hukassa.

– Hän etsii itseään ja sitä, mitä haluaa tehdä, Skog sanoo.

Pamela Tola – turvallinen ohjaaja, joka ymmärtää näyttelijää

Elokuvan on ohjannut Pamela Tola, joka ohjasi myös ensimmäisen Teräsleidit-elokuvan. Tuo edellinen elokuva oli hänelle toinen ohjauksensa urallaan, mutta nyt kokemusta ohjaamisesta on vuosien varrella tarttunut enemmän. Sellan mukaan Tola on “luotettava ja turvallinen” ohjaaja – ja ennen kaikkea tarkka siitä, että elokuvan ilmaisussa ei tehdä liikaa.

– Kamera tulee niin lähelle, että se näkee sun ajatukset. Pamela pystyy seuraamaan sun ajatuksia ja pitää huolen, ettei näytellä liian suuria, Sella sanoo ja naurahtaa, että teatterinäyttelijällä on joskus vaara tehdä “liikaa, että näkyisi viimeiselle penkkiriville”.

Skog puolestaan kokee, että Tolaa on helppo lähestyä myös ideoiden kanssa.

– Sen voi sanoa Pamelalle ilman että hän tyrmäisi. Hänen kanssa pystyy keskustelemaan ja pallottelemaan, ja se turvallinen olo on tärkein, Skog kertoo.

Tolan näyttelijätausta näkyy ohjauksessa konkreettisesti.

– Pamela ymmärtää eri tavalla, kun hän tietää miltä tuntuu olla molemmilla puolilla kameraa. Ja jos tuli joku idea, hän pystyi myös näyttelemään sen mulle, Skog sanoo.

Onko Pamela Tola kehittynyt ohjaajana vuosien aikana? Skogin mielestä kyllä – mutta samalla tärkeä ydin on pysynyt.

– Pamela on kehittynyt, mutta se on silti sama Pamela kuin ekassa. Se tuttu ja turvallinen olo on pysynyt, Skog kiteyttää.

Ja juuri se tuntuu olevan Teräsleidit kuin viimeistä päivää -elokuvan sydän: tutut hahmot palaavat, mutta eivät paikalleen jämähtäneinä. He ovat vanhempia, muuttuneita ja kokeneempia – aivan kuten heidän tekijänsäkin.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: Laura Mainiemi / Helsinki-Filmi, Joni Hildén

Lue myös: Eero Saarinen entisen oppilaansa ohjauksessa – “En mä näe sitä entisenä oppilaana”