
Pablo Larraínin Maria on tasokas elokuva yhdestä kaikkien aikojen suurimmista oopperalaulajista. Chileläisohjaaja osaa ottaa väreistä sekä tilasta kaiken irti ja tarjoilee katsojille mielenkiintoisen elämäkertadraaman.
On 16.9.1977 ja aurinko paistaa Maria Callasin (Angelina Jolie) pariisilaisasuntoon, josta tämän palveluskunta on löytänyt amerikkalais-kreikkalaisen sopraanon elottomana. Tästä siirrytään Jolien kuvankauniisiin kasvoihin ja oopperasaleihin Callasin jumalaisen äänen säestämänä. Elokuvan tapahtumat keskittyvät Callasin viimeiseen viikkoon ennen laulajan kuolemaa, jonka aikana hän kamppailee äänensä ja lääkeriippuvuutensa kanssa. Samalla hän käy läpi myrskyisää elämäänsä. Vaikka muut henkilöt palvelusväkeä lukuunottamatta jäävät melko pinnallisiksi, palvelee fokuksen pitäminen Callasissa tarkoitusta hyvin. Harhateille ei ole eksytty ja elokuva jaksaa pitää otteessaan.
Pablo Larraín ei ole ensimmäistä kertaa elämäkerrallisen draaman ohjaksissa ja tekee toistamiseen yhteistyötä käsikirjoittaja Steven Knightin kanssa, jonka kädestä ovat syntyneet elokuvat kuten Eastern Promises ja Locke. Maria peittoaa joka sektorilla kaksikon edellisen, vuoden 2021 prinsessa Dianasta kertovan elokuvan Spencer ja on samalla Larraínin tähänastisen uran paras filmi.
Elokuva on hyvin rakennettu kokonaisuus ja Jolie on nappivalinta itsepäisen Callasin rooliin. Kuvaus hitaine kamera-ajoineen on Larraínille tyypillistä ja kookkaassa pariisilaisasunnossa se toimii mutkattomasti. Välillä katsojille tarjoillut uutismateriaalia muistuttavat kohtaukset tuovat tyylikkään lisänsä. Larraínin uutuus sai ensi-iltanäytöksessään Venetsiassa kymmenen minuutin suosionosoitukset ja ylistystä on sadellut joka suunnasta. Olkkariviihde pisteyttää Marian täyden viihden tähden arvoiseksi. Maria on ensi-illassa 24.1.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: Fremantle
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?