Suomalaisella teatterikentällä eletään huolestuttavia hetkiä, kun useammat teatterit joutuvat tekemään säästöjä. Keskiviikkona Suomen Kansallisteatteri ilmoitti muutosneuvotteluiden päättymisestä ja freelancereiden käytön vähentämisestä. Moni pienempi teatteri joutuu myös käymään YT-neuvotteluita, koska valtio on päättänyt vähentää kulttuurialan tukia.
Suomen suurin teatteri Helsingin Kaupunginteatteri on toistaiseksi säästynyt YT-neuvotteluiden uusintakierrokselta, tosin kovin pitkä aika ei ole siitä, kun Kaupunginteatterissakin muutosneuvotteluita käytiin.
– Ei ole tarvetta nyt muutosneuvotteluille. Viimeiset pari muutosneuvottelua käytiin tuossa koronavuosien aikana. Toivottavasti ei tarvitsisi nyt ihan lähitulevaisuudessa siihen ryhtyä. Katsotaan ensi syksynä, mikä on vuoden 2026 tilanne, Helsingin Kaupunginteatterin teatterinjohtaja Kari Arffman toteaa.
Loppuunmyydyt näytökset tuoneet turvaa
Helsingin Kaupunginteatterilla on viime aikoina mennyt hyvin, sillä teatterin suuret tuotannot Moulin Rouge ja Veljeni Leijonamieli ovat myyneet salit täyteen jo pitkälle kevääseen saakka ja jo nyt on myynnissä myös syksy 2025, joka on hyvin poikkeuksellista suomalaisessa teatterissa nykypäivänä.
– Meillä on hyvä tilanne ja se tuo sellaista hyvää, positiivista painetta myös yleisölle, että lippuja on varattava ja ostettava etukäteen. Sitä pelättiin koko teatterikentällä, miten tuo korona-aika aiheuttaa sen, että tehdäänkö ostopäätökset kauhean viime tinkaan. Tämä luo paineen yleisölle, Arffman pohtii.
Tilanne on myös siinä suhteessa uusi, että jotkut näytelmät saattavat pyöriä jopa useamman näytäntökauden, kuten nyt Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge ja Veljeni Leijonamieli. Tämä ei Kiviä taskussa-näytelmää lukuun ottamatta ole ollut normaalia.
– Vanhoina hyvinä aikoina näytelmä saattoi pyöriä viisikin vuotta tai pidempään. Toki meillä on Kiviä taskussa, joka on parikymmentä vuotta pyörinyt ja tuhannes näytös jo häämöttää. Suuren näyttämön näytöksillä viimeisien vuosien aikana, kyllä ne toukokuussa ovat olleet ne viimeiset esitykset, Arffman sanoo.
Tässä maailmantilanteessa, kun kulttuurin määrärahoja leikataan, on teatterille positiivinen asia, että näytelmän elinkaarta voidaan pidentää, jolloin uuden rakentamisen kustannuksissa voidaan säästää.
– Onneksi ja toivon, että päästäisiin sellaiseen tilanteeseen tulevaisuudessa, että jutut voisivat mennä useamman vuodenkin, Arffman toivoo.
Loppuunmyydyt näytelmät paikkaavat sitä vajetta, joka kulttuurin leikkauksista jää. Helsingin Kaupunginteatteri suurimpana teatterina joutuu isommin saksien alle, mutta se ei silti prosentuaalisesti vaikuta niin paljon teatterin toimintaan.
– Meillä on sillä tavalla hyvällä tilanne, kun esitykset ovat koko syksyn myynyt todella hyvin, poikkeuksellisen hyvin, varsinkin Suuri näyttämö. Kevään myyntikin näyttää poikkeuksellisen lupaavalta. Se helpottaa kyllä huomattavasti meidän tilannettamme.
– Leikattava summa on suurin, mitä suomalaisilta teattereilta leikataan. Se johtuu tietysti myös siitä, että olemme suurin teatteri. Suhteellinen osuus kuluneen vuoden valtiontukeen oli vähän alle viisi prosenttia. Se, suhteellinen osuus ei ollut kaikkein pahin suomalaisessa teatterikentässä.
Tulevaisuus huolestuttaa
Vaikka Helsingin Kaupunginteatteri selviää vain pienin haavoin valtiontukien leikkauksista, on Arffman yleisesti ottaen kuitenkin huolissaan suomalaisesta teatterikentästä.
– Enemmän olen huolissani maakuntien teattereiden tilanteesta, koska siellä on myös kuntatalous monessa kaupungissa aika huonossa jamassa, Arffman tietää.
Ensi vuosi näyttää Helsingin Kaupunginteatterin osalta hyvältä, mutta tulevaisuuden yllä on silti vielä harmaita pilviä.
– Sitten vielä pelätään, kuinka pahat leikkaukset tulevat vuodelle 2026. Se huolestuttaa ja pitää ruveta siihen varautumaan. Ongelma tässä on ensi keväänä, kun kuntavaalit tulevat, niin kuka poliitikko tekee ennen huhtikuuta mitään vaikeita päätöksiä. Milloin se tieto loppuen lopuksi tulee, menee aika myöhään syksyllä, Arffman arvelee.
Koska tietoa vuoden 2026 leikkauksista joutuu odottelemaan myöhään, on Helsingin Kaupunginteatterissakin syytä teatterinjohtajan mukaan varautua pahimpaan mahdolliseen skenaarioon.
– Toivottavasti se varautuminen sitten auttaa siihen, että ei tule ainakaan mitään kauhean järkyttäviä yllätyksiä.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Arno de la Chapelle, Joni Hildén, Otto-Ville Väätäinen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?