Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä on syksystä asti esitetty näytelmää Angels in America. Näytelmän kantavana teemana on 80-luvulla, varsinkin homopiireissä pyörinyt tappava tauti, joka tänä päivänä tunnetaan AIDS:ina.
Näytelmän yhtenä pääosan esittäjänä on republikaanijuristi Roy Cohn (Timo Tuominen), jolla on lonkerot joka paikkaan. Hänellä on salattu puolensa, joka koituu lopulta Cohnin kohtaloksi. Hänen suojattinaan on seksuaalisuutensa kanssa kamppaileva Joe Pitt (Otto Rokka), jonka vaimo Harper (Aksa Korttila) taas on masentunut ja jäänyt koukkuun valiumiin.
Näytelmässä edetään useammassa eri tarinassa, jotka kuitenkin nivoutuvat tavalla tai toisella toisiinsa. Kolmannessa tarinan kaareessa on Louis (Markku Haussila), joka elää yhdessä poikaystävänsä Prior Walterin (Aleksi Holkko) kanssa. Prior sairastaa tuota tappavaa tautia.
Tämä on tarinan lähtökohta, josta näytelmää lähdetään rakentamaan. Lavalla nähdään nelituntisen esityksen aikana upeata tarinan kerrontaa ja erinomaista näyttelijäntyötä. Tuomisen näyttelemä Cohn on omalla tavallaan hyvin ilkeän oloinen, josta löytyy myös pehmeitä puolia. kerronnassaan Tuominen tuo nämä hyvin esille sekä myös sen vihaisuuden, joka Cohnilla kumpuaa, myös omaan sairauteensa liittyen.
Näytelmän ehdottomia helmiä on kuitenkin Aleksi Holkon näyttelemä Prior Walter, joka alussa vaikuttaa olevan sivuosassa, mutta lopulta nouseekin näytelmän edetessä hyvin merkittävään asemaan näytelmässä. Hän on yksi näytelmän kantavista roolihenkilöistä, varsinkin kun mennään toisen näytöksen puolelle.
Linda Wallgren on ohjannut Pienelle näyttämölle erittäin taitavasti tämän klassikkoteoksen, jonka pituudeksi on jäänyt neljä tuntia. Tuo neljä tuntia menee esitystä katsoessa kuin siivillä eikä huomaa edes näytelmän päätyttyä istuneensa teatterissa neljä tuntia. Henkilöt on saatu näytelmässä eloon ja mielenkiinnolla seuraa, mihin kenenkin tarina lopulta päättyy.
Ei ole mitenkään ihme, että näytelmä on ollut suosittu koko syksyn ja liput ovat olleet loppuunmyytyjä, niin ne ovat myös koko kevään ajalta ja tälle näytelmälle voikin povata pitkää elinkaarta, sillä taatusti lippuja tulee menemään kaupaksi syksylläkin, mikäli näytelmä saa jatkoaikaa sinne saakka ja miksi ei saisi, koska kaikki tämän kevään liput on loppuunmyyty.
Tämä näytelmä on ansainnut OlkkariViihteeltä täydet viisi tähteä. Ensinnäkin näytelmän aihe on tärkeä, mutta sen lisäksi sitä ei ole lähdetty mässäilemää ja seksuaalinen suuntautuminenkin on tuotu näytelmässä esiin upealla tavalla. Loistava näytelmä, joka kannattaa käydä katsomassa, jos siihen vaan on mahdollisuus.
*****
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Mitro Härkönen / Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?