Yhteistyössä ammattinäyttelijöiden, näyttelijä- ja tanssijaopiskelijoiden sekä toipuvien addiktien kanssa tehty Himo sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä sunnuntaina. Himo esitettiin yleisölle kahdesti, ensin iltapäivällä ja sitten vielä toistamiseen illalla.
Illalla Pienen näyttämön katsomo oli täynnä katsojia eikä yhtäkään vapaata paikkaa salissa ollut. Näytelmä ei ole tyypillinen näytelmä, mutta eipä tekijätkään olleet tyypillisiä näyttelijöitä. Mukana oli sellaisia henkilöitä, joiden elämän oli aiemmin täyttäneet erilaiset aineet tai muut addiktiot.
Tarinaa kerrottiin kehonkielen avulla ja välillä nauhalta kuultiin haastatteluita, joissa esittäjät kertoivat omia tarinoitaan. Puhetta ei näyttämöllä kuultu, mutta vakuuttavia tanssiesityksiä ja erilaisia liikkeitä.
Tunnin kestävän esityksen ajan esiintyjät olivat lavalla koko ajan ja miltei jatkuvassa liikkeessä. Esitys toimi ilman puhetta erinomaisesti ja antoi katsojan ymmärtää kehon liikkeistä, mitä sillä haluttiin yleisölle kertoa.
Vakuuttava kohtaus oli myös se, kun nauhalta kuului erinäisiä lauseita, joissa kerrottiin jonkinlainen tapahtuma ja henkilöt, joille niin oli tapahtunut, joko riisuivat tai pukivat jonkun vaatekappaleen. Lopulta lavalla oli useita henkilöitä ilman vaatteita.
Alastomuus ei ollut kuitenkaan pääasia, vaan sillä haluttiin näyttää se, että ihminen avautui täysin ja kertoi rehellisesti koko elämänsä tarinan. Hattua on nostettava tekijöille, sillä sellaiselle, joka ei ole paljoa esiintynyt, on kova paikka riisua itsensä alasti miltei 400 henkilön edessä.
Kaiken kaikkiaan esitykselle oli tilausta ja varsinkin niille, jotka saivat olla projektissa mukana, oli suuri terapeuttinen vaikutus, joka huokui myös katsomoon asti. Kaiken kruunasi vielä esityksen jälkeen, kun Mikko Kuustonen haastatteli tekijöitä ja selvisi tekijöiden karuja kohtaloita.
Näytelmä tullaan esittämään vielä Teatterikorkeakoulun tiloissa ja se on sellainen, joka ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?