Suomen Kansallisteatterin Suurella Näyttämöllä on pyörinyt tämän kevään ajan William Shakespearen klassikkonäytelmä Romeo ja Julia, joka tosin on muuttanut muotoaan Jussi Nikkilän ohjauksessa ja se on nimeltään Julia ja Romeo. Näytelmän pääosissa on kaksi teatterikorkeakoululaista, Satu Tuuli Karhu (Julia) ja Olli Riipinen (Romeo).
Jo pelkästään näytelmän pääparia katsomalla voi sanoa esityksen olevan nautittava. Niin aistikasta ja luontevaa näyttelemistä on ilo katsoa, mitä Julia ja Romeo lavalla esittivät. Mukana oli moderniutta, mutta silti sieltä henki se vanha shakespearelainen henkäys. Kova paikka oli nuorille näyttelijöille se, että he esittävät pääparia Suomen yhden arvostetuimman teatterin päälavalla eivätkä he ole vielä edes valmistuneet näyttelijöiksi. Siitä huolimatta he näyttelivät kuin olisivat ammattilaisia.
Jotain näytelmästä kertoo sekin, kun sali oli täynnä nuorisoa, yläasteikäisiä katsojia, niin jokainen heistä tapitti esitystä lumoutuneena eikä havaittavissa ollut kenenkään osaltaan pienintäkään kyllästymisen merkkiä. Näyttelijät, jotka pääosin koostuvat teatterikorkeakoululaisista, onnistuivat lumoamaan yleisönsä veronalaiseen maailmaan.
Esille on tietysti nostettava myös lumoava Mercutio, jota näytteli Miro Lopperi. Aistittavissa on pienoista kihelmöintiä myös Mercution osalta, jolla selkeästi tuntuu olevan pientä himoitsemista Tybaltia kohtaan, jonka roolissa nähdään Jarno Hyökyvaara. Kokonaisuudessaan nuorisokaarti osoitti olevansa jo valmis hyppäämään suuriin saappaisiin ja he jopa jättivät näytelmän vanhemman kaartin tyystin varjoonsa.
Ainoa asia, mikä hieman jäi itseäni mietityttämään, oli Benvolion roolissa näytellyt Sonja Salminen. Jotenkin hän ei vaikuttanut olevansa samassa maailmassa muun näytelmän kanssa. Benvolio oli liian nykyaikainen ollakseen Shakespearen näytelmässä. Olisin odottanut Sonja Salmiselta enemmän heittäytymistä rooliinsa, nyt jotenkin tuntui siltä, että ainakin tässä esityksessä näimme lavalla Sonja Salmisen emmekä Benvoliota.
Sonja Salminen osaa kyllä näytellä ja viime syksynä hänen roolisuorituksensa Koivu ja Tähti- esityksessä oli mainio, ja hän osasi siinä muuntautua useampaan hahmoon. Jostakin syystä tällä kertaa hänen Benvolionsa ei vakuuttanut. Saattoihan se olla tarkoituksellakin jätetty niin ”tavalliseksi” hahmoksi, ilman shakespearelaista sointua, joka muilla näyttelijöillä oli havaittavissa.
Kaiken kaikkiaan Julia ja Romeo osoitti olevansa erittäin hienoa näytelmä, jossa kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nuorisokaarti vakuutti täydellisesti, osoittaen heidän olevan ehdottomasti tulevaisuuden huippunäyttelijöitä. Kansallisteatterin käytäviltä kuultujen huhujen mukaan nuoriso on ottanut yleisössäkin näytelmän omakseen, mutta sopii se myös vähän vanhemmallekin kaartille.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?