Suvi Teräsniska tekee keväällä jotain poikkeuksellista. Huhtikuussa käynnistyy Iltalauluja-kiertue, jolla hän nousee kirkkojen alttareille vain kitaristin kanssa – ilman suurta bändiä, ilman näyttävää tuotantoa.
– Lähden niin pienimuotoisesti kuin ikinä voin lähteä. Kahdestaan kitaristin kanssa laulamaan tuutulauluja kirkkoihin, Teräsniska kertoo.
Kiertue pohjaa kahteen Iltalauluja-albumiin, joista jälkimmäinen julkaistiin viime syksynä. Konsepti on osoittautunut poikkeuksellisen koskettavaksi. Teräsniska kertoo saaneensa levyistä enemmän palautetta kuin mistään aiemmasta albumistaan.
– Ihmiset ovat kuunnelleet niitä päiväkodeissa ja lasten makuuhuoneissa tuutulauluina. Ja toisaalta ne ovat soineet saattohoitokodeissa. Se kertoo siitä, että musiikki on kulkenut ihmisten mukana elämän ääripäissä.
Iltalauluissa kuullaan ikivihreitä kappaleita riisuttuina, herkkään muotoon sovitettuina versioina. Nyt tavoitteena on siirtää sama tunnelma levyltä live-tilanteeseen.
– Nyt lähdetään kokeilemaan, miten saadaan Iltalaulut-konsepti toimimaan myös livenä. Se sama herkkyys täytyy löytää ja säilyttää, mikä levyiltä löytyy.
Kiertue on ensimmäinen laatuaan. Vaikka ajatus hiljaisesta ja intiimistä kirkkokiertueesta saattaa kuulostaa jännittävältä, Teräsniska suhtautuu tulevaan rauhallisesti.
– Meillä oli tällä viikolla treenit. Soitettiin kerran kaikki biisit läpi ja todettiin, että kyllä me tämä homma osataan. Ei tätä tarvitse jännittää.
Kevään jälkeen katse siirtyy jälleen kesän festivaaleille ja uuden musiikin julkaisuun. Takana on myös merkittävä tunnustus: Teräsniska palkittiin perjantaina Iskelmän vuoden artistina yleisöäänestyksessä.
– Sillä on iso arvo, koska se on suoraan yleisöltä, hän sanoo.
Ensi vuonna artistiura täyttää 20 vuotta. Pitkän uran varrelle mahtuu lukuisia hittejä ja palkintoja, mutta Iltalauluja-kiertueessa on jotain erityistä.
– Tää on ainutlaatuinen hetki. On hienoa päästä laulamaan näitä lauluja ihmisille kasvotusten, samassa tilassa, rauhassa.
Keväällä kirkoissa kuullaan siis hiljaisempaa Suvi Teräsniskaa – mutta ehkä juuri siksi entistä voimakkaampaa.
Teksti: Joni Hildén
Kuva: Miikka Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?