Erikoisjoukot-ohjelma näyttää ulospäin fyysiseltä koetinkiveltä: mudassa ryömimistä, loputtomia marssikilometrejä ja äärirajoille vietyjä suorituksia. Todellisuudessa kaikkein kovin testi käydään kuitenkin pään sisällä. Ohjelmassa mukana ollut psykologi Vilho Ahola kuvaa kokemusta ammatillisesti ainutlaatuiseksi – tilaisuudeksi tarkastella ihmisen psyykettä tilanteessa, jossa kaikki ylimääräinen karisee pois.
– Kova rasitus ja vaatimustaso riisuvat maneerit ja maskit. Kukaan ei pysty enää esittämään mitään, Ahola sanoo.
Kun ihminen väsyy äärimmilleen, esiin nousee todellinen persoona. Jos ei ole joukkuepelaaja, sitä ei pysty enää peittämään. Jos oma mukavuus menee yhteisen tavoitteen edelle, se näkyy armotta. Ohjelman olosuhteet toimivat eräänlaisena totuuden paljastajana.
Vaikka katsoja näkee fyysisen suorituksen, Ahola korostaa henkisen kuormituksen olevan vielä kovempaa. Fyysinen rasitus on hänen mukaansa vain väline, jolla osallistujat viedään psyykkisesti äärirajoille.
– Fyysinen kuormitus on työkalu. Henkisesti tämä on jopa rankempaa, hän toteaa.
Hyväkuntoinen ihminen pystyy suorittamaan monet tehtävät. Mukana on ollut kovatasoisia urheilijoita, joille yksittäiset fyysiset haasteet eivät ole ylivoimaisia. Ratkaisevaa on se hetki, kun mieli haluaisi lopettaa – ja kun keho lopulta pakottaa pysähtymään. Ohjelman yksi keskeinen tavoite onkin viedä osallistujat tilanteeseen, jossa he kohtaavat todellisen fyysisen rajansa. Vasta silloin ihminen voi ymmärtää, missä se oikeasti kulkee.
Erikoisjoukoissa “romahtaminen” ei ole epäonnistuminen vaan osa prosessia. Tarkoitus on tehdä niin kauan, että voimat loppuvat. Sama ajattelu on läsnä myös sotilaskoulutuksessa: oman äärirajan tunnistaminen on välttämätöntä, jotta sitä voi myöhemmin hallita.
Silti rajuissa olosuhteissa on aina riskinsä. Osallistujat käyvät läpi laajat seulat ja psykologiset testit ennen ohjelmaan pääsyä, jotta varmistetaan heidän kykynsä kestää paine ilman pysyviä vaurioita. Ahola myöntää kuitenkin, että äärimmäinen rasitus voi nostaa pintaan asioita, jotka eivät ole aiemmin tulleet esiin.
Juuri tämä tekee ohjelmasta inhimillisesti kiinnostavan. Ennakkosuosikki ei välttämättä kestäkään, kun taas joku toinen yllättää kaikki – myös itsensä. Ahola kertoo tilanteista, joissa henkilö, jonka ei uskottu pärjäävän, löysi sisältään voimavaroja, joita kukaan ei osannut odottaa.
– Se on ehkä ohjelman kiinnostavin puoli. Ihmisestä löytyy joskus sellaista, mitä hän ei itsekään tiennyt.
Joidenkin osallistujien henkinen kantti olisi Aholan arvion mukaan riittänyt jopa oikeisiin erikoisjoukkotehtäviin. Toisaalta mukana oli myös henkilö, jonka aiemmat elämänkokemukset – vuosia thaimaalaisessa vankilassa – olivat olleet kovempia kuin mikään, mitä ohjelmassa voitiin tarjota.
Erikoisjoukot näyttää, että äärirajoilla mitataan ennen kaikkea mieltä. Kun keho väsyy ja roolit murenevat, jäljelle jää se, kuka ihminen todella on.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Jere Hietala, Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?