Parthenope – Napolin kauneus viettelee, mutta kompastuu teemoihinsa

Paolo Sorrentinon Parthenope – Napolin kauneus on visuaalisesti tyylikästä katseltavaa. Ohjaaja ei tavoistaan tingi vaan piirtää kuvan kauniista kaupungista italialaisen musiikin soidessa taustalla.

Paolo Sorrentinoa pidetään yhtenä Italian merkittävimmistä ohjaajista. Meriitit puhuvat puolestaan. Jo esikoiselokuvallaan One Man Up (2001) hän ansaitsi ensimmäisen kuudesta Nastro d’argento-palkinnostaan. Sen jälkeen menestystä on tullut Venetsian elokuvajuhlilla neljästi ja Cannesissa kahdesti. Sorrentino on saanut myös neljä yleiseurooppalaista elokuvapalkintoa ja kotimaassaan hänet on palkittu lukuisia kertoja.

Läpimurto tapahtui vuonna 2013 elokuvalla Suuri kauneus, joka poiki Oscarin, Golden Globen ja BAFTA-palkinnon. Roomaan sijoittuva draama avaa nimensä mukaisesti katsojalle oven ihastella Italian pääkaupunkia sen kaikissa muodoissa. 2021 Sorrentino kuljetti yleisön synnyinkaupunkiinsa Napoliin osittain omaelämäkerrallisessa filmissä Hand of God, joka pääsi kilpailemaan Oscareista. Nyt elokuvateattereihin tuleva Parthenope – Napolin kauneus toi ohjaajalleen ehdokkuuden Cannesin Kultaisen palmun saajaksi.

Ollaan 1950-luvun Napolissa, jossa syntyvä tyttölapsi saa kasteessa nimekseen Parthenope. Nimi viittaa kaupungin historiaan, mutta sen voi tulkita myös tarkoittavan kreikkalaisen mytologian seireeniä. Merivedessä kastetusta tyttövauvasta kasvaa miesten ihailun kohde, joka kuitenkin haluaa säilyttää arvoituksellisuutensa ja lähinnä flirttailee heille. Parthenopen (Celeste Dalla Porta) veli Sandrino (Dario Aita) kehittää tähän pakkomielteen. Se lyö tahdit naisen tarinalle, joka jatkuu villeistä nuoruusvuosista aina eläkeiän yli. Elämänkäänteet seuraavat toisiaan ja matkaan mahtuu ties minkälaista kulkijaa. Parhaiten heistä jää mieleen alkoholisoitunut kirjailija John Cheever, jota näyttelee Gary Oldman. Hand of Godin sivuosassa nähty Dalla Porta loistaa ensimmäisessä pääroolissaan sulokkaana viettelijättärenä, joka tarpeen tullen osaa olla myös häijy.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu elokuvan pituus. Nasevat repliikit eivät jaksa kantaa loppuun asti, ja vähempikin seksi olisi riittänyt. Seksuaalisuuden palvonta ja rakkauden kaipuu ovat keskeisiä teemoja, mutta ilmiselvät asiat olisi voinut tuoda ilmi toisinkin. Parthenope – Napolin kauneus ei tempaa mukaansa samalla tavoin kuin ohjaajan omakohtaiset kokemukset Hand of Godissa. Myös mahtipontisempi Suuri kauneus peittoaa Sorrentinon uutukaisen. Olkkariviihde pisteyttää elokuvan kolmen tähden arvoiseksi viidestä. Parthenope hurmaa valkokankailla 21.2.2025.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuva: Gianni Fiorito