Kahdesta toisensa pitkän tauon jälkeen kohtaavasta sisaruksesta kertova Zaida Bergrothin Miami- elokuva tuli ensi-iltaan perjantaina. Pääosia elokuvassa näyttelevät ensimmäistä elokuvarooliaan ammattinäyttelijänä tekevä Sonja Kuittinen ja monen elokuvan konkari Krista Kosonen.
– Mulle oli uutta kaikki käytännöt ja kaikki kamerakalustot. Niihin sain Kristalta vinkkejä. Välillä kun istuttiin odottamassa kohtausta autossa, niin Krista kertoi, että tuo tekee sitä ja tuo tekee tätä. Ajttelin, että okei, no mitäs tuo sitten tekee, Kuittinen naurahtaa.
– Sellaisia pieniä juttuja neuvoin, että kun kamera on tuossa, niin ei kannata kääntyä sitten tuonne suuntaan, vaan kannattaa aina placeerata itseään. Sitten kerroin, kuka tekee mitäkin. Tällaisia asioita, joihin itsellä meni kauan, kun siellä pyörii niin helvetisti porukkaa, Kosonen vahvistaa.
Näyttelijättärien yhteispeli kuvauksissa toimi hyvin ja se näkyy myös valmiissa tuotoksessa valkokankaalla. Kun molempia haastattelee, niin on aistittavissa se, kuinka hyvä henki kuvauksissa oli päällä ja miten kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
– Meillä oli loistava ryhmähenki, aivan ihana. Tosi tosi tosi hyvä. Paitsi, että meillä oli hauskaa, niin se oli myös todella luottavainen ja rehellinen. Ei ollut sellaista pelkoa, ei tarvinnut pitää mitään suojaa päällä vaan saattoi olla auki ja ehdottaa, Kosonen kiteytti.
– Ei tarvinnut pelätä torjuntaa, vaikka ohjaaja välillä sanoi, että tuo ei ole sitä mitä haetaan.
Jännitystä yöllisessä metsässä
Itse tarina oli hyvin dramaattinen ja jopa yllätyksellinenkin. Kiltti pienen kylän tyttö ajautui harhateille siskonsa vietävänä ja joutui välillä jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Hän myös ajautui tekoihin, joita ei olisi voinut kuvitellakaan tekevän ja kaikki vain siskonsa välinpitämättömyyden vuoksi.
– Itselleni koskettavinta tässä oli se sisarusten tarina, jotenkin se miten nämä kaksi henkilöä löytää toisensa, kuinka he lähentyy ja kuinka isoja ristiriitoja siihen sisarusten suhteeseen tulee, ja päättääkö he silti pystyä sisarustensa vierellä, Kuittinen summasi.
Elokuvassa oli hyvin paljon kohtauksia, jotka olivat kaikin puolin rankkoja. Sellaisten tekeminen ei voi olla vaikuttamatta myöskään näyttelijään, koska mikäli se ei vaikuta, niin näyttelijä ei ole täysillä roolihahmossansa mukana.
– Oli siellä todella raffeja kohtauksia, mutta me katsottiin niitä etukäteen läpi tarkasti ja mitä siinä tarvitaan. Sitten tietysti tekniset asiat, jotka auttoivat tosi paljon, Kuittinen muisteli.
Välillä oli kuvauksissa kohtauksia, jotka vaativat fysiikalta paljon, mutta niistäkin näyttelijät selvisivät lopulta.
– Ihmeelliseltä tuntui, kun me ollaan täällä keskellä metsää, kello on kaksi yöllä ja kohta aletaan kuvata. Sitten kun näki esimerkiksi sen jos, itseäni jännitti, niin sitten katsoin niitä ihmisiä, jotka tekevät täyttä työtä sen kohtauksen eteen, niin siinä tulee sellainen, että nyt mun täytyy vain keskittyä, Kuittinen kertoi tunnelmistaan kuvauksissa.
Teksti ja kuvat: Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?