Legendary Picturesin tuottama uusintaversio päivittää kulttiklassikko Toxic Avengerin nykyaikaan. Nostalgia ja koominen stereotypia jyrätään turhan tutulla supersankaritarinalla.
Vuonna 1974 Lloyd Kaufmanin ja Michael Hertzin perustama Yhdysvaltalainen Troma Entertainment tuli suurelle yleisölle tutuksi nollabudjetin tehosteilla herkuttelevista b-elokuvista. Nämä filmit tarjosivat monille trampoliinin hypätä suurempiin tuotantoihin. Mainittakoon heistä esimerkkeinä Kevin Costner ja Samuel L. Jackson.
Vuonna 1984 yhtiö työsti elokuvan nimeltä Toxic Avenger. Kuvitteellisen Tromavillen jumppasalilla työskentelevä Melvin yrittää parhaansa aina toheloiden. Hän on lihaskimppujen ja fitnessmallien pilkankohde, ja pieleen menneen kujeen jälkeen Melvin tipahtaa ydinjätettä täynnä olevaan tynnyriin. Tämän seurauksena hän muuttuu ulkonäöltään kammottavaksi mutantiksi, joka saa yliluonnolliset voimat. Pian kaupungin sellit alkavat täyttyä rikollisista ja todistajat kertovat quasimodomaisesta oikeudenjakajasta.
Uusintaversiossa tarinan sankari on kemiantehtaassa työskentelevä talonmies Winston (Peter Dinklage), jonka vaikeudet yksityiselämässä kasaantuvat päivä päivältä. Samalla hän koettaa lähentyä poikapuolensa Waden (Jacob Tremblay) kanssa. Winstonin työnantaja Bob Garbinger (Kevin Bacon) viittaa kintaalla miehen avunpyynnöille, ja nöyryytettynä talonmies päättää kostaa. Homma menee kuitenkin läskiksi ja sen myötä hänestä kuoriutuu Toxic Avenger.
Elokuvan on ohjannut loistavan I Don’t Feel at Home in This World Anymore -elokuvan (2017) tehnyt Macon Blair. Troma Entertainmentin tuotosten suuri ihailija ei kuitenkaan saa toiseen kokoillan elokuvaansa puskettua sitä samaa henkeä, jota moni Toxic Avenger -fani varmasti odottaa. Perusjuonen ympärille on rakennettu paljon turhaa, joka ei tarinaa palvele. Edes tapahtumien siirtäminen Tromavillestä dystooppiseen St. Troma’s Villageen ei riitä herättämään mielenkiintoa. Garbingeria ja tämän veljeä Fritziä (Elijah Wood) lukuunottamatta tarinan roistohahmot uhkuvat hölmöyttä ja dialogiin on upotettu liikaakin kirosanoja.
Keskeisten roolien näyttelijät sentään kantavat kortensa kekoon mallikkaasti, ja blairmaiseen tapaan taustalla kaikuu kasarin hard-rock. Siinä missä alkuperäisen elokuvan budjetti oli ainoastaan noin 10 dollaria, ei uusintaversion 30 000 dollarin budjetti riitä ansaitsemaan Olkkariviihteeltä kuin sen yhden pakollisen tähden viidestä. Mutantti puolustaa heikompiaan 5.9.2025.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Cinema Mondo
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?