Final Destination-elokuvasarjan kuudennessa osassa Final Destination: Bloodlines pelataan tutuilla elementeillä ja tuoreella näkökulmalla. Lopputulos yllättää edeltäjiään parempana elokuvana.
New Line Cineman Final destination-elokuvasarja polkaistiin käyntiin vuonna 2000. Innoituksena haisi 1980-luvulla kukoistaneen kauhugenren alagenre slasher. Tyypillisiä elementtejä olivat naamariin sonnustautunut tappaja, kirkuvat teinit ja murhat milloin milläkin intrumentilla. Juoni oli yksinkertainen: Murhamies tuli ja tappoi. Osa filmeistä menestyi ja sai jatko-osia.
Final destination-elokuvien tarina on siis aina sama. Päähenkilö saa näyn tulevasta suuronnettomuudesta ja hänen toimintansa pelastaa muutaman ihmisen. Kuolema huomaa kuitenkin erheensä ja lähtee saattamaan työnsä loppuun. Pelastuneet sitten yrittävät kilpailla oveluudessa väistämättömän vastaantulijan kanssa. Kekseliäät kuolemantavat ja CGI-tehosteiden ilotulitus ovat elokuvien ydin eivätkä pinnalliset hahmot tunteita herätä. Huomionarvoinen seikka on, että moottorisahamurhaajan sijaan uhkana on itse Kuolema.
Final Destination: Bloodlines rikkoo tutun kaavan ja toimii kuin ruostumaton viikate. Stefani (Kaitlyn Santa Juana) näkee toistuvasti pahaa unta 50 vuotta sitten näköalatornissa tapahtuneesta onnettomuudesta. Pian selviää, että tapahtuma linkittyy hänen isoäitiinsä Irisiin (Brec Bassinger ja Gabrielle Rose). Painajaisen riivaamana Stefani päättää etsiä tämän saadakseen selkoa asiaan. Matkan varrelle osuu Irisille selkänsä kääntänyt muu perhe ja lopulta Kuolema, kun aiemmista elokuvista tuttu vitsaus alkaa kulkemaan suvussa.
Kipeät sukulaissuhteet tuovat elokuvaan kauhun ohelle draamaa, mutta se ei vie liikaa huomiota pääasialta. Suurin plussa elokuvasarjan kuudennessa osassa ovatkin ihmisten välille muodostuvat konfliktit Stefanin yrittäessä vakuuttaa sisarensa ja vanhempansa siitä, että Kuolema on heidän kintereillään. Henkilökatras ei siis ole enää pinnallinen joukko ilman menneisyyttä. Oivallista on, että filmi pitää katsojaa varpaillaan liukuhihnalta verkkokalvoille toimitettavien mahdollisten uhkien kautta. Kumartaa voi myös kuvauksen ja äänimaailman yhteisvalssille.
Käsikirjoittajakaarti ei voisi olla sopivampi. Jon Watts muistetaan Eli Rothin tuottamasta Klovni-elokuvasta (2014). Guy Busick puolestaan on kirjoittanut vuonna 1996 alkunsa saaneen Scream-elokuvasarjan kaksi uusinta osaa. Hänen kädenjälkeään ovat myös Abigail vuodelta 2024 sekä vuoden 2019 Ready or not. Kolmantena kirjoittajana on Lori Evans Taylor. Ohjaajina toimivat Zach Lipovsky ja Adam B. Stein, jotka vuonna 2018 vakuuttivat osaavansa asiansa elokuvalla Freaks. Tuoretta ilmettä filmiin lisää myös se, että lähes kaikilla näyttelijöillä on kokemusta lähinnä tv-sarjoista. Santa Juanalle rooli on toinen valkokankaalla. Kuten aiemmissa elokuvissa, nähdään sivuosassa äskettäin edesmennyt Tony Todd.
Nippelitietona kerrottakoon, että alunperin Final Destination oli Jeffrey Reddickin käsikirjoitusluonnos, jota hän tarjosi jaksoksi Salaiset kansiot-tv-sarjaan. Final destination Bloodlines värjää valkokankaat punaisella 14.5.2025 ja saa kolme pistettä viidestä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Warner Bros. Entertainment Inc.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?