Brittiläisen Danny Boylen 28 vuotta myöhemmin on kasvukertomus pojasta miehenaluksi. Tarina on hyvä, mutta karkaa yksityiskohdilla genren muotista.
Kaikki alkoi vuonna 2002 Boylen ottaessa ohjatakseen Alex Garlandin käsikirjoituksen 28 päivää myöhemmin. Cillian Murphyn näyttelemä Jim heräsi sairaalasta viruspandemia Ragen koettelemassa Lontoossa. Englannin pääkaupungin tyhjät kadut ja myöhemmin autioitunut maaseutu loivat pelottavan tunnelman kuolemanhiljaisuudellaan. Juuri rauhallisuus ja vaarantunteella mässäily olivat elokuvan valtit. Ihmislihaa himoavia hirviöitä ei syydetty valkokankaalle urakalla, vaan toimintaa pidettiin yllä maltillisesti.
Vuonna 2007 ajassa harpattiin eteenpäin, ja 28 viikkoa myöhemmin esitteli katsojille Isle of Dogs-nimisen saaren keskellä Lontoota, joka toimi karanteenialueena vielä hengissä oleville. Ohjausvastuun kantoi Juan Carlos Fresnadillo ja käsikirjoittajatkin olivat vaihtuneet. Elokuva oli hieman genrelle tavanomaisempi, mutta alkuperäisen tunnelma säilyi samana. Nyt ilmestyvä 28 vuotta myöhemmin on jälleen Boylen ja Garlandin hyppysissä. Myös alkuperäisen filmin kuvannut Anthony Dod Mantle on uudelleen mukana.
Kolme vuosikymmentä ensimmäisen elokuvan jälkeen ollaan Skotlannin maisemissa, missä pieni kyläyhteisö pitää majaa saarella rannikon tuntumassa. Elokuvan 12-vuotiaalla päähenkilöllä Spikella (Alfie Williams) on edessään ensimmäinen tautisenkaatoreissu päämantereella. Jamie-isä (Aaron Taylor-Johnson) on asiasta innoissaan, mutta pojan toiminnasta kuvastuu arkuus. Yömyöhällä kaksikko näkee taivaanrannassa loimuavan tulen. Selviää, että metsien ja laaksojen toisella puolen asustaa tohtori Kelson (Ralph Fiennes). Jodie Comerin näyttelemä Spiken äiti Isla on erittäin sairas, ja vastoin muiden vakuutteluja Spike näkee Kelsonissa parannuskeinon. Alkaa vaarallinen matka läpi tautisen maan.
Elokuva on täysin ohjaajansa näköinen. Visuaalisuus, niin elävien kuin kuolleista nousseidenkin, tekee vaikutuksen. Sumusireenejä muistuttava äänimaailma toimii ja maskeeraus sekä lavastus ovat huikeaa katseltavaa yhdessä kauniiden maisemien kanssa. Nopeat leikkaukset ja hidastetut kuoliniskut todella tehoavat. Garland on kirjoittanut hyvän tarinan. Pahalta puolustautumista pidetään yllä Skotlannin kansallissankarin, Braveheartinakin tunnetun William Wallacen opein. Tämä on mainio yksityiskohta, mutta väliinleikatut videoklipit menneiltä ajoilta ovat turhia. Taudin aiheuttamat mutaatiot vielä sietäisi, mutta kun sairastuneet synnyttävät terveitä vauvoja, alkaa uskottavuus kadota. Pisimmän loikan epäuskottavuudessaan hyppää tohtori Kelson.
Edellisissä osissa nähtyjen Murphyn ja Robert Carlylen jalanjäljissä seuraavat Fiennes, Taylor-Johnson ja Comer ovat nappivalintoja rooleihinsa, mutta kolmannen roolisuorituksensa tekevä Williams varastaa shown. Valitettavasti 28 vuotta myöhemmin tarjoilee useamman elokuvan sekametelisopan eikä pärjää edeltäjilleen. Fakta silti on, että trilogia on tahkonnut lippuluukuilla paljon rahaa ja jatkoa on jo luvassa. 28 vuotta myöhemmin saa Olkkariviihteeltä kolme tähteä viidestä, ja zombit rynnivät valkokankaalle 25.6.2025.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: CTMG, Inc.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?