Näyttelijänä ja juontajana tutuksi tulleelle Christoffer Strandbergille homoudestaan kertominen muille ihmisille ei ollut vaikea paikka. Enemmän hän koki vaikeuksia olevan siinä, kuinka itse hyväksyy oman seksuaalisen suuntautumisensa.
– Suurin työ oli itseni kanssa. Sitten, kun siihen pisteeseen pääsin, tuli sellainen voittamaton olo. Ainakin, mitä itseeni tulee. Minun seksuaalisuuttani ei pysty käyttämään aseena minua vastaan, koska itse tiedän, että olen syntynyt täksi, kuka olen, Strandberg toteaa.
Hän kertoo, että seksuaalisuudella suuntautumisella ei häntä pysty satuttamaan ja sen oivaltaminen oli miehelle vapauttavaa. Vaikka häntä itseään ei pysty satuttamaan, sattuu häntä katsoa, jos jotain muuta kohdellaan väärin.
– Tuntuu aina hirveältä todistaa vääryyttä ja kyllähän minua raivostuttaa sekä satuttaa, jos näen yhteiskunnassa vääryyttä tai muita kohdellaan huonosti seksuaalisuuden takia. Tavallaan, mitä viestejä koulussa olevat nuoret kuulevat nyt maailmalta heidän seksuaalisuuteensa liittyen. Se herättää vahvoja tunteita minussa, Strandberg kertoo.
Strandberg ei ole koskaan kokenut mitään suurta tarvetta nostaa seksuaalisuuttaan ja yksityiselämäänsä esille ja on joutunut välillä haastatteluissakin pohtimaan, mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta.
– Joskus joutuu luovimaan, että milloin puhun asiasta, vaikka haastatteluissa. Milloin huomaan, kun joku haluaa tehdä otsikon homoudesta. Sitä oli paljon alkuaikoina. Oikein järkytyin, siitä, kuinka takapajuisia suomalaiset mediat olivat ja ovat edelleenkin, Strandberg pohtii.
Uran alkutaipaleella, kun Strandberg aloitti Putouksessa, nostettiin haastatteluissa esiin juuri hänen homoutensa, joka häiritsi häntä.
– Ensimmäisiä otsikoita, mitä minusta oli, tavallaan jos alatekstin siitä vääntää ”Christoffer Strandberg on homo”. Sillä tasolla muutamien julkaisut olivat.
– Iso lehtikin, meidän piti puhua Putouksesta pitkään ja puhuttiinkin. Sitten lopussa taka-alalta tuli kysymys kaapista tulostani. Voin siitäkin kertoa, mutta se ei liity tähän asiaan mitenkään. Siitä sitten tuli se otsikko ja juttu, kaapista tuleminen, joka ei liittynyt Putoukseen mitenkään, ensimmäiseen kauteeni.
Juttu kun oli julkaistu ja kun joillain medioilla lukijoille on annettu mahdollisuus kommentoida juttuja, niin kommenteissa homoudesta puhuminen teilattiin hyvin vahvasti.
– Siellä oli, että pitääkö tätä homoutta tuputtaa. No minä en tuputtanut. Mä vaan olen, kuka olen. Kyllähän tuo on raivostuttavaa. Asialle ei voi mitään, ja olen päättänyt olla avoimesti, kuka olen ja sillä tiellä ollaan.
Teksti ja kuva: Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?