Gioacchino Rossinin tuotantoon erikoistunut Damiano Michieletto tekee debyyttielokuvallaan Primavera kunniaa Antonio Vivaldille. Samalla se kyseenalaistaa päättämisen toisen tulevaisuudesta.
Vuonna 1706 sodanaikaisessa Venetsiassa Pietan orpokodissa harjoitetaan musiikkia tyttöorkesterin voimin. Tulevaisuuden kuva on jokaiselle tytölle selvä. Ovesta saattaa minä päivänä tahansa harppoa aatelinen ostamaan juuri hänet vaimokseen, minkä jälkeen soittaminen ei ole sallittua. Tyttöjen täytyy myös pysyä tähän asti neitsyinä. Yksi nuorista on viulua soittava Cecilia (Tecla Insolia), joka saa kuulla tulleensa kaupatuksi rintamalla taistelevalle sotasankarille. Samaan aikaan orkesteria johtamaan saapuu keuhkoastmasta kärsivä Antonio Vivaldi (Michele Riondino). Entinen pappi ja nykyinen säveltäjä siivittää opeillaan orkesterin lentoon, ja pian siitä puhutaan kaikkialla. Hän huomaa Ceciliassa erityistä lahjakkuutta, mikä saa nuoren kysymään taiteilijalta, miksi hän avioituisi. Myös kauan kytenyt kaipuu vapauteen alkaa roihuta kuumemmalla liekillä.
Sanotaan se heti alkuun: Primavera on todella laadukas elokuva. Sen on Tiziano Scarpan romaanista Michieletton käsiin sovittanut Ludovica Rampoldi. Kerrontatahti on rauhallinen ja keskittyy oleelliseen. Niin hienoa kuin Vivaldin musiikki onkin, ei se vie huomiota itse tarinalta. Aikakausi puolestaan näkyy upeasti puvustuksessa ja lavastuksessa. Venetsian kauniita maisemia halajavat joutuvat tosin pettymään, sillä filmi on lähes kokonaan sisätiloissa kuvattu. Insolia tekee hyvää työtä Ceciliana, ja häntä kannattelee Riondinon lisäksi orpokodin priorittarena nähtävä Fabrizia Sacchi. Primavera saa Olkkariviihteeltä neljä tähteä viidestä, ja Vivaldia kuullaan valkokankailla 17.4.2026.
Tekti: Janne Kaarenoja
Kuva: Kinghill
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?