Kantavatko pienen linnun siivet läpi tarinan?

POJU – ET KOSKAAN LENNÄ YKSIN on Kansainväliseen animaatioelokuvaan perustuva lennokas ja liikuttava kertomus rohkeudesta, uskollisuudesta sekä ystävyydestä.

Poju on kurmitsanpoikanen, joka haluaa isona johtaa muuttolintuparveaan isänsä tapaan. Mutta ennen kuin Poju ehtii oppia lentämään, ilkeä haukka Härmä ajaa hänet erilleen perheestään ja lentoparistaan Kurmiinasta. Onneksi Poju ei jää yksin, vaan saa apua metsän väeltä. Mutta oppiiko hän luottamaan siipiinsä, löytääkö hän salaiseen Paratiisilaaksoon ja koittaako Pojulle uusi kevät?

Elokuvan idea on hieno. Se tarjoaa katsojilleen upean seikkailun ja siinä sivussa tarina opettaa tärkeitä asioita elämästä.

Kerronta etenee jouhevasti ja tiiviisti. Pojun seikkailut pitävät katsojan otteessaan alusta loppuun saakka. Kuitenkin elokuvaa katsoessa mieleeni hiipi tunne, että olen nähnyt saman tarinan monta kertaa. Kysymys kuuluukin tarjoaako juuri tämä elokuva genressään mitään uutta. Mielestäni vastaus on ei.

Pääosissa esiintyvät Isac Elliot ja Jennifer Erica. Ollakseni täysin rehellinen, en pitänyt kuulemastani. Varsinkin Pojun roolissa kuultava Elliot yrittää aivan liikaa. Tämä johti omalla kohdallani siihen, että koin suurta ärtymystä aina, kun Poju oli äänessä.

Jennifer Erica selvisi omasta urakastaan paljon paremmin. Hänen äänensä soljui todella luontevasti ja Kurmiina onkin mielestäni elokuvan paras hahmo.

Ymmärrän toki, että elokuvan tekijät haluavat rooleihin tunnettuja tekijöitä, mutta väitän kuitenkin, että tällä kertaa projektiin olisi kannattanut kiinnittää hieman kokeneemmat pääosien esittäjät.

Erica tunnetaan somepersoonana ja Isac Elliot on laulaja. Olen varma, että nämä kaksi esiintyjää vetoavat lapsiin ja nuoriin, mutta mielestäni he eivät sopineet tähän elokuvaan.

Elokuva saa ensi-iltansa 25.10.