Linnanmäen huvipuistossa kauhu on läsnä syyskuussa, kun vietetään iik!Weekiä. Linnanmäen huvipuistoa kierrellessä viikonloppuisin saattaa törmätä zombeihin tai yllättäen joku saattaa säikäyttää.
Huvipuistoon on ilmestynyt Manala, mutta myös hautausmaita. Samoin siellä on Kauhujen tivoli, jossa saa muun muassa ennustuksia. Eräskin ennustuksen saanut kertoi, että häntä tulee pellet piinaamaan öisin kahdeksan vuoden ajan.
Hautausmaalla kulkiessa voit joutua myös itse haudatuksi elävältä, jos näin viikatemies päättää. Siellä myös riivatut vaeltavat. Pimeällä polulla taas on myös vaara joutua kuoleman kieliin. Kuolema on läsnä huvipuistossa koko ajan.
Itse kauhukohteissa, joihin pääsee vain lipun ostamalla tai rannekkeella, voi kokea melkoisia sydämen tykytyksiä. Huvipuistoalueen ehdottomasti pahin rasti on Pahuuden työmaa, johon on laitettu suositusikärajaksi 18 vuotta, joka ei kyllä ole yhtään liian suuri.
Pahuuden työmaa on paikka, jonne ei voi suositella menemistä, mikäli olet yhtään kauhukammoinen. Siellä on todellakin hyvin pelottavaa liikkua ja kauhu tuntuu todellakin aidolta joka askeleella. Kulkiessa et voi tietää, mitä kulman takana odottaa.
Vaikka Pelto ei ole yhtä paha kuin Pahuuden työmaa, on sielläkin kauhu läsnä koko ajan ja jokaisen nurkan takana voi odottaa pommi, joka pistää kauhusta jäykäksi. Aitous on läsnä myös Pellolla ja moottorisahan surratessa korvan juuressa tunnet, kuinka kohta lähtee raajat irti.
Kaikissa kauhukohteissa ei voinut käydä, koska kaksi kohdetta tuntui riittävältä tuota kauhua. Toisaalta kohteisiin oli myös pitkät jonot, kun ihmiset halusivat päästä kauhun kokemaan. Linnanmäellä oli yhteensä neljä kauhukohdetta, joita Pahuuden työmaan ja Pellon lisäksi olivat Kammokuja ja Zombiemarket.
Itselleni kauhukokemus oli kammottava, koska en ole ollut mikään kauhujen ystävä ennenkään, mutta sellaiselle, joka tykkää kauhukokemuksista, Linnanmäen iik!Week antaa varmasti paljon. Voin käsisydämellä sanoa, että tämän vuoden iik!Week on onnistunut tapahtuma, joka on toteutettu loistavasti.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Tiitus Mäkelä, Miikka Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?