Uusi Iloinen Teatteri täyttää 40 vuotta: Talkoohengellä menestykseen

Linnanmäen Peacock-teatteri siinä laajuudessaan kuin se nyt on, valmistui vuonna 1956. Teatterissa oli aina 70- luvulle asti kansainvälistä ohjelmaa, mutta sitten se väheni ja teatterin käyttöaste vähentyi. Siinä vaiheessa Linnanmäellä pähkäiltiin, että mitä Peacockissa voisi jatkossa tehdä. Sitten lampussa syttyi valo ja Uusi Iloinen Teatteri sai alkunsa vuonna 1978.

– Se lähti Lasten Päivän Säätiön ohjelmajohtajan Sara Ekelundin ideasta. Sara Ekelund oli huolissaan siitä, kun Peacock oli mennyt tyhjäkäynnillä jo usean vuoden, koska ulkomainen tarjonta pikkuhiljaa hiipui television yleistyessä, UIT:n perustajajäseniin kuuluva Marjatta Leppänen alusti.

– Suomenruotsalaisena Sara luonnollisesti tunsi Lasse Mårtensonin ja kysyi, että eikö hänellä olisi joku idea. Lasse otti sitten yhteyttä meidän poikiin, jotka olivat Jaakko Salo, Matti Kuusla ja Jukka Virtanen.

Porukalla he pistivät sitten viisaat päät yhteen ja sen seurauksena syntyi sitten ensimmäinen revyy, joka esitettiin Peacockissa vuonna 1979. Revyyn nimi oli Samassa Veneessä ja siinä mukana olivat esiintymässä Marjatta Leppäsen lisäksi Eija Sinikka, Matti Kuusla, Lasse Mårtenson ja Jukka Virtanen sekä tanssijoina Anita Kinnari, Anita Saastamoinen ja Sirkka Sandrén. Orkesterina oli Pentti Oskari Kankaan Seitsemän Seinähullua Veljestä.

– Pojat pistivät viisaat päät yhteen ja minäkin tulin siihen lyömään päitä yhteen. Mietittiin, että tehdään nyt yksi show sinne Peacockiin sitten ja se oli se Samassa Veneessä. Niin se sitten tehtiin ja yllätykseksi sinne tuli myös ihmisiä katsomaan, Leppänen pyöritteli.

Esityksen ollessa menestys, niin sama ryhmä päätti kokeilla uudestaan seuraavana vuonnakin, jolloin syntyi sotilasfarssi Komento takaisin. Pentti Kotkaniemen ohjaaman farssin menestys ei ollutkaan edellisen kaltainen ja siitä todellakin tuli farssi.

– Se ei oikein purrut ja sitä paitsi oli vuosisadan kammottavin kevät, kylmä. Ensi-iltana, joka oli vappupäivänä, satoi lunta täysillä. Ihmiset eivät koskaan löytäneet meitä sinne katsomaan. Se meni ihan pommiin, Leppänen harmitteli.

– Bändi sai omat rahansa, tekivät muutaman illan meille ilmaiseksi. Pirkko-Liisa Tikka, joka oli ulkopuolinen solisti, sai palkkionsa. Kukaan muu meistä ei saanut mitään. Ei käsikirjoitusporukka eikä solistit.

Jotta esityksestä syntyneet maksut saatiin hoidettua, joutuivat UIT:n omistajat menemään pankkiin ja panttaamaan kesäpaikkansa. Se johti myös siihen, että heidän oli vielä tehtävä ainakin yksi esitys, että lainat saataisiin maksettua. Näin syntyikin sitten Taikalaatikko.

– Heitettiin nuo vanhat starbat, Virtaset ja Kuuslat lavalta, minä jäin ja sitten otettiin Tom Pöysti, Eki Liikanen, Marion Rung ja Irina Milan. Seitsemän Seinähullua, joka oli ollut alusta asti mukana, oli tässäkin ja ohjaajaksi tuli Helsingin Sanomien teatterikriitikko Jukka Kajava. Siitä tuli iso hitti, Taikalaatikko nimeltään ja siitä se nousukiito lähti, Leppänen muisteli.

Sen jälkeen UIT:n olemassaoloa ei ole kukaan epäillyt, vaan se on kuulunut alkukesään juuri samalla tavalla kuin siihen kuuluvat vappu sekä juhannus. Uuden Iloisen Teatterin ensi-ilta on vielä tänäkin päivänä yksi merkki siitä, että kesä on tulossa. Sitä se on ollut jo 40 vuoden ajan ja vain pientä neljän vuoden periodia lukuun ottamatta UIT:n kotinäyttämönä on toiminut Linnanmäen Peacock-teatteri. Näin on myös tänä kesänä, kun 3. toukokuuta siellä ensi-iltansa saa Tuhansien Ämpärien Maa.

Teksti: Joni Hildén

Kuvat: UIT:n arkistot