Perjantaina Tikkurila Festivaalien yleisö sai nauttia keväällä sensaatiomaisesti suuren maailman tietoon nousseen Käärijän esityksestä. Festivaalien päälavan eteen oli saapunut runsaslukuinen yleisö, kun Vantaan oma poika pisti parastaan.
– Vähän naurattaa, jos Haloo Helsingin keikallakaan ei ollut näin paljon jengiä. Ei vaiskaan, mä tykkään siitä bändistä. Sitten tuli Käärijä ja murhasi, Vantaan vittu oma poika, Käärijä heitti välispiikissään ja sai yleisön ulvomaan riemusta.
Haloo Helsinki ei ollut ainoa, joka sai illan aikana Käärijältä kuittia. Kuittivihkosta osansa sai myös uransa Ruisrokissa lopettanut Antti Tuisku, jonka kanssa Käärijällä on yhteinen kappale Auto jää. Ennen kyseisen kappaleen esitystä Käärijä antoi terveisensä Tuiskulle.
– Vilkutetaan sinne pilven reunalle. Eihän se ole kuollut, Käärijä toteaa.
Kuittaili espoolaisille
Käärijä antoi koko keikkansa ajan palaa yleisölle oikein urakalla. Hänen esitystään voisi luonnehtia musiikilla höystetyksi Stand Up-show’ksi. Vantaalaislähtöinen artisti nautti silminnähden esiintymisestään kotiyleisönsä edessä ja välispiikeissään hän kuittaili myös naapurikaupunki Espoolle.
– Kelatkaa tää läppä, espoolaiset on tullut tänne. Veneellä tulivat, Vantaanjokea pitkin. ”Onpa paskasta vettä”. Hyvä kuolkaa sinne. Hei vaan espoolaiset sinne vippiin, Käärijä kuittaa.
Artistin kengännauha oli auennut ja hän päätti välispiikin aikana solmia nauhat uudelleen kiinni.
– Kelatkaa, mulle maksettiin tästä. Onko monellekin maksettu siitä, että on kenkää sidottu, häh? Joo, en usko, mahtavaa.
Käärijä bongasi yleisön joukosta ryhmän, joka oli pukeutunut teletapeiksi. Tottahan toki hän otti myös heidät hampaisiinsa.
– Nuo vitun teletapit, miksi te teette noin, vain Vantaa. Te olette syypää siihen, miksi meitä sanotaan junteiksi, vantaalainen Käärijä sivaltaa.
Kokonaisvaltaisesti Käärijä jätti yleisöön erittäin positiivisen fiiliksen hauskoine juttuineen ja upeine kappaleineen. Keikan kruunasi encorena kahteen otteeseen esitetty euroviisuissa menestynyt kappale Cha Cha Cha.
Teksti ja kuvat: Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?