Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä esitetään vielä tämän kuun ajan Agatha Christien klassikkonäytelmää Hiirenloukku. Näytelmää esitettiin aluksi Areena näyttämöllä, mutta yleisömenestyksen vuoksi se siirrettiin Suurelle näyttämölle.
Menestys ei ole ihme, sillä sen verran laadukasta työtä tässä klassikkodekkarissa näyttelijät tekevät, lisättynä erinomaisella tekstillä ja ohjaustyöllä. Oman näytteensä ovat antaneet myös lavastajat, jotka ovat rakentaneet upealta näyttävän Monkswellin täysihoitolan Suuren näyttämön lavalle.
Tarina on hyvin yllätyksellinen ja loppuratkaisu lyö ällikällä katsojan, menemättä sen enempää kyseiseen loppuratkaisuun. Näytelmän lähtökohtana on se, että nuori pari on perustanut Englannin maaseudulle täysihoitolan ja odottaa ensimmäisiä asiakkaitaan.
Samaan aikaan, kun he odottavat asiakkaitaan, tapahtuu Lontoossa murha. Radiossa ilmoitetaan murhasta ja poliisi etsii tekijää. Englannissa on vankka lumimyräkkä, joka pistää myös teitä tukkoon. Asiakkaat saapuvat kartanoon ja kun kaikki majoittuvat ovat saapuneet, soi puhelin. Linjan toisessa päässä on poliisi, joka kertoo synkät uutiset, murhaaja saattaa olla kartanossa.
Lähtökohdat huikeaan näytelmään ovat siis kohdillaan eikä se tuota pettymystä. Kestoltaan kahden ja puolen tunnin mittainen näytelmä tarjoaa katsojalleen niin hyytävää jännitystä kuin myös hulvattoman hauskoja hetkiä. Taidokkaat näyttelijät kantavat roolihahmojaan upeasti. Mollie Ralstonin roolissa loistaa Helsingin Kaupunginteatterissa vieraileva Elina Keinonen.
Hänen miestään Giles Ralstonia näyttelee Severi Saarinen. Mainittava on myös illan ehkä huikein hahmo, Christoffer Wren, jonka upealla tavalla tulkitsee taidokas Sauli Suonpää. Majuri Metcalfia näyttelevä Risto Kaskilahti ei tälläkään kertaa petä, vaan antaa oman mainion panoksensa näytelmään.
Kokonaisuutena Hiirenloukku tarjosi nautinnollisen, hyytävän ja omalla tavallaan hauskan teatterikokemuksen katsojalleen. Tätä trilleriä voi ehdottomasti suositella kaikille. Ei ole ihme, että tämä näytelmä on pyörinyt Lontoossa jo vuosikymmenet.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?