Muistan istuneeni äitini kanssa elokuvateatterissa vuonna 2001 ja odottaneeni näytännön alkua. Tim Burton fanina odotin paljon hänen tekemältään uusintaversiolta elokuvasta Apinoiden planeetta (1968). Muistan myös kuinka olin televisiosta nähnyt alkuperäisen ja kynsiä purren odottanut pääseekö Charlton Hestonin näyttelemä astronautti Taylor pakenemaan apinoiden kynsistä. Burtonin elokuva oli pettymys ja täysi mahalasku miehen muuten komealla uralla.
Vuoden 2011 kynnyksellä Hollywoodista rupesi kiirimään uutisia uudesta Apinoiden planeetta filmatisoinnista. Luin asiasta pitkin hampain, mutta mielenkiintoni heräsi, kun havaitsin, että kyseessä oli elokuva Apinoiden planeetan synty. Hollywoodissa sivuutettiin alkuperäisen Apinoiden planeetan kauhea jatko-osa Paluu apinoiden planeetalle (1970) sekä Pako apinoiden planeetalta (1971) ja hypättiin suoraan sarjan neljännen osan kimppuun.
Tulin teattereista hymy huulilla. 2000-luvun Apinoiden planeetan synty ei ollut varsinainen uusintaversio vaikka se kertoikin edeltäjänsä tapaan apinoiden kapinasta. Vuoden 1972 filmatisoinnissa elettiin lähes Orwellilaisessa isoveli valvoo-yhteiskunnassa, jossa apinat oli alistettu ihmisille orjiksi. Lopulta Caesar-nimiselle apinalle riitti ja hän johti sukulaisensa vastarintaan.
Vuoden 2011 versiossa elokuvaan otettiin realistisempi näkökulma. Tarina sijoittuu nykyaikaan ja Caesar on laboratoriossa kasvanut koe-eläin, josta uusi alzheimerlääke tekee superälykkään. Tämän myötä kaipuu vapauteen lisääntyy ja pian apinalauma kirmaa kaduilla aiheuttaen sekasortoa. Oli tekijöiltä loistoveto aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja nostaa esille teemoja eläinrääkkäyksestä lääkekokeisiin. Jäin innolla odottelemaan luvattua jatko-osaa “Apinoiden planeetan vallankumous.”
Vallankumous tuli ja meni vuonna 2014 eikä sekään ollut hullumpi. Se eroaa trilogian muista osista siinä, että sillä ei ole historiallista vastinetta. Se vain jatkaa tarinaa ja luo sillan filmien Apinoiden planeetan synty ja Sota apinoiden planeetasta välille. Elokuvassa ihmisten ja apinoiden välinen rauha rikkoutui, kun ihmisiä vihaava Koba-apina nousi kapinaan ja yritti murhata rauhaa puoltavan Caesarin. Caesar selvisi ja paha sai lopussa palkkansa. Caesarin viimeiset sanat ennen lopputekstejä enteilivät kolmannen osan tulevan: Apinat aloittivat sodan, ihminen ei anna sitä anteeksi.
Teattereihin tuleva Sota apinoiden planeetasta jatkaa ensimmäisten osien kartoittmalla tiellä. Se ei juurikaan muistele vuoden 1973 elokuvaa vaan jatkaa apinauniversumin tarinaa siitä mihin vuonna 2014 jäätiin.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: Fox pictures
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?