The Mule potkii perinteisessä Eastwood-hengessä

The Mule on Clint Eastwoodille hyvin tavanomainen elokuva. Rikos ja ketarallaan olevat ihmissuhteet ovat miehelle tuttuja teemoja. Sam Dolnickin käsikirjoituksen pohjana toimii New York Timesin artikkeli ”The Sinaloa Cartel’s 90-year-old drug mule”, joka on Nick Schenkin käsialaa.

Vaikka ikää tulee, ei Clint Eastwood tunnu väsyvän. Mies on tehnyt elokuvia 2-4:n vuoden välein. Viimevuotinen The 15:17 to Paris floppasi, mutta nyt ensi-iltansa saava The Mule on toista maata. Samalla se on miehen neljäskymmenes ohjaustyö. Hän näyttelee myös pitkästä aikaa pääosan omassa projektissaan.

Eastwood nähtiin viimeksi kameran edessä vuonna 2012 Robert Lorenzin elokuvassa The Trouble with the Curve. Omassa elokuvassaan hän näytteli viimeksi vuonna 2008, kun Korean sodan veteraani ja patriootti Walt Kowalski nousi puolustamaan kiinalaisia naapureitaan Gran Torinossa.

The Mule -elokuvan Earl Stone onkin kuin suoraa jatkoa Kowalskille. Internetin ihmeellistä maailmaa vastaan taistelevalla sotaveteraanilla lähtee kaikki menemään päin metsikköä. Lopulta hän ajautuu huumeiden salakuljettajaksi. Vastapuolella huumekartellin yrittää kukistaa agentti Bates, jota tulkitsee Bradley Cooper. Cooper on mukana Eastwoodin elokuvissa toistamiseen. Kaksikon edellinen yhteistyö on American Sniper vuodelta 2014. Eastwoodin tytär Alison nähdään puolestaan pitkästä aikaa isänsä rinnalla näyttelemässä Stonen tytärtä.

Tarina jaksaa kiinnostaa, mutta sitä olisi voinut hieman tiivistää. Earl Stonen henkilöhahmo on sen parasta antia ja 72:ssa filmissä näytellyt Eastwood tietää mitä tekee. Konkari kantaa elokuvaa pitemmälle kuin itse varsinainen juoni. Muut hahmotkin tuntuvat välillä jäävän Stonen varjoon tämän laukoessa nasevia kommentteja. Ainakin Eastwoodin fanit varmasti nauttivat miehen uutukaisesta sekä roolisuorituksesta, jossa on paljon tuttuja piirteitä verrattaessa viimeisimpiin häneltä nähtyihin elokuvarooleihin.

Elokuvantekijän tiedetään rakastavan jazzia, mutta tällä erää radiosta raikuu country. Se toimii, sillä ollaanhan elokuvassa paljon tien päällä. Eastwoodin pitkälle uralle mahtuu muutamia harha-askeleita. The Mule ei ole sellainen, mutta ei myöskään paljon ylistetty Armoton (1992). Filmi onnistuu viihdyttämään ja saa kolme pistettä viidestä.