Jumanjin jatko-osasta on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Filmin jälkeen on hyvä hakeutua kahville pähkäilemään: miksi tämä on tehty?
Vuonna 1995 Joe Johnston ohjasi Robin Williamsin tähdittämän elokuvan Jumanji. Filmissä lautapeli imaisi Alan Parish -nimisen pikkupojan viidakon syövereihin, josta tämä vuosien päästä pois päästyään joutui kamppailemaan pelin loppuun uusien kanssapelaajiensa kanssa. Jumanjissa oli kaikkea mitä nuorten elokuvalta saattoi odottaa. Siitä löytyi vauhtia, jännitystä ja huumoria, jonka konkari Robin Williams (1951-2014) oli.
Jumanji: Welcome to the Jungle siirtää lautapelin Nintendolle. Valitettavasti sen mukana katoaa myös pelin viehätys. Pahaenteiset rummutkaan eivät enää pauhaa samalla temmolla. Näin ollen Jumanji 2:sta tulee komedian sijaan tylsä, yksinkertaisella juonella varustettu viidakkoseikkailu ilman yllättäviä käänteitä.
Filmissä neljä lukiolaista löytää jälki-istunnon aikana hyllystä pelin, joka imaisee heidät erilaisina hahmoina Jumanjiin, salaperäiseen maailmaan. Jokaisella hahmolla on luonnollisesti oma erikoisominaisuutensa ja heidän pitää puhaltaa yhteen hiileen yrittäessään saada käsiinsä suuren timantin, joka pelastaa tuhon partaalla olevan paratiisin kiroukselta. Matkalla kohdataan niin villieläimiä kuin umpityperiä pahiksia, jotka ovat kuin ensimmäisestä Mad Max -elokuvasta. Huumoria puolestaan revitään sukupuoliroolien vaihtumisesta, kun toinen lukiolaistytöistä joutuu pelaamaan mieshahmolla.
Kuten alkuperäisessäkin elokuvassa, on rooleihin pestattu nykypäivän tunnettuja koomikoita. Jack Black näyttelee professori Shelly Oberon roolin, ja Saturday Night Liven Kevin Hart afroamerikkalaisen Moose Finbarin. Joukon lihaskimppuna pullistelee Dwayne ”The Rock” Johnson ja ainoana sankarittarena nähdään Karen Gillan.
Elokuvassa aikuiset näyttelevät lukioikäisiä. Se ei valitettavasti kuitenkaan riitä nostamaan filmin huumoriarvoa. Elokuvan edetessä toivoo jopa, että The Rock palaisi takaisin showpainikehiin jäädäkseen. Kuuluisat kulmakarvat heiluvat ja lihaksia löytyy, mutta ne eivät poista sitä faktaa, että Johnson on todella huono näyttelijä. Black puolestaan on aina Black.
Ohjauksesta vastaa kuuluisan elokuvaohjaaja Lawrence Kasdanin poika Jake, jolla on kokemusta lähinnä tv-sarjoista. Se näkyy myös lopputuloksessa. Filmin paras osuus tuleekin vasta lopputekstien aikana, kun Guns N’ Roses paukuttelee kaiuttimista hitin ”Welcome to the Jungle.” Laulaja Axl Rose laulaa kappaleessa ”Täällä meno käy päivä päivältä kurjemmaksi.” Se ei voisi sopia paremmin Jumanjin jatko-osaan, jossa jokainen kohtaus on edellistä tylsempi. Rokkaavista lopputeksteistä annettakoon filmille se yksi pakollinen piste. Jumanji: Welcome to the Jungle valtaa elokuvateatterit 22.12.2017.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: Frank Masi
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?