“Tää on tärkeä tarina ihmisille” – Kaunis, rietas, onnellinen syntyi luottamuksesta

Kaija Koon elämästä kertova Kaunis, rietas, onnellinen on tekijöidensä mukaan ennen kaikkea tarina rohkeudesta – ja siitä, miten ujosta, pelokkaasta tytöstä kasvaa stadionien täyttäjä.

– Tämä on tärkeä tarina ihmisille. Ihmiset kamppailevat pelkojen ja ongelmien kanssa. Minullakin on niitä ollut, niin kuin kaikilla, Kaija Koo sanoo.

Hän kuvaa elokuvaa luontevaksi jatkumoksi uralleen.

– Olen tehnyt lauluja omasta elämästäni, minusta on tehty kirja ja nyt tehtiin elokuva. Tässä kerrotaan, miten semmoisesta ujosta tytöstä, joka pelkäsi ihmisiä ja uusia asioita, lähdetäänkin stadionin lavalle.

Ensimmäinen katselukerta jännitti.

– Minua pelotti ensimmäisen version katsominen tosi paljon. Mutta olin helpottunut. Se on aika totuudenmukainen. Pohjavire on juuri oikea.

Unelmahomma

Käsikirjoittaja Ilona Ahdille projekti oli henkilökohtaisesti merkityksellinen alusta asti.

– Tuottaja kysyi, mikä minun suhteeni on Kaijaan. Sanoin, että rakastan Kaijaa. Sitten hän kysyi, haluaisinko käsikirjoittaa tämän leffan. Joo, halusin, Ahti toteaa.

Ahti teki laajan taustatyön: haastatteli Kaijaa, kulki kiertuebussissa ja vietti aikaa backstage-tilanteissa.

– En olisi voinut kuvitella kirjoittavani, jos en vietä oikeasti aikaa Kaijan kanssa. Se oli mieletöntä – päähenkilö on olemassa.

Samaan aikaan hän joutui tietoisesti ottamaan etäisyyttä.

– Piti blokata pois ajatus siitä, mitä Kaija ajattelee. Tuottaja muistutti, että kirjoita hyvä elokuva. Ja paineita toi myös se, että Kaija on niin tärkeä niin monelle.

Erityisen paljon keskustelua herätti Kaijan ja Markku Impiön suhde.

– Vaikka siinä oli kamaluutta, siinä oli valtavasti kauneutta ja rakkautta. Markku näki Kaijan lahjakkuuden ennen muita. Se oli tosi tärkeä pitää mukana.

Vastuu tuntui

Ohjaaja Selma Vilhunen myöntää, että elävän ja yhä aktiivisen artistin tarinaan tarttuminen jännitti.

– Se tuntui suurelta kunnialta – ja isolta vastuulta. Kaija on niin tunnettu ja itsekin ihailemani ihminen, Vilhunen pohtii.

Vilhunen ei ollut ennen projektia Kaija-asiantuntija.

– Kun luin käsikirjoituksen ja aloin kuunnella biisejä, huomasin tietäväni tosi monta kappaletta. Löysin itseni kyynelehtimästä olohuoneessa. Nyt olen kyllä Kaija-fani.

Elokuvan nimi ei ollut itsestäänselvyys alussa, mutta musiikin dramaturgiaa mietittiin tarkkaan.

– Joitakin kappaleita tuli mukaan vielä myöhemmässä vaiheessa. Musiikki kulkee tarinan mukana.

“Minusta ei ole tähän”

Oona Airolalle rooli Kaijana oli yhtä aikaa kunnia ja kriisi.

– Ajattelin ensin, että minusta ei ole ikipäivänä tähän. Että, jos joku näyttelee Kaijaa, se on joku ihan toisen tyyppinen näyttelijä, Airola sanoo.

Rooli jäi kuitenkin pyörimään mieleen – ja lopulta hän tapasi Kaijan.

– Me puhuttiin tosi samaa kieltä. Kaijan luottamus oli suunnattoman tärkeää. Jos hän olisi epäillyt kykyäni, en tiedä olisinko pystynyt tekemään tätä.

Airola kuvaa roolia poikkeuksellisen paineistetuksi.

– Joka kerta kun luulin löytäväni jonkun vapauden, niin törmäsin uuteen reunaehtoon. Ja jossain vaiheessa tajusin, että en jännittänyt Kaijaa oikeastaan ollenkaan, vaan koin olevani vastuussa hänen yleisölleen ja faneilleen, Airola miettii.

Silti hän toivoo, että elokuva avaa katsojille jotakin.

– Sehän on taiteen tehtävä, että se avaa keskusteluja tai vie ihmisiä jonkun äärelle. Tämä voisi johdatella ihmisiä kipukysymysten ja syvempien kysymysten äärelle. Siitä olen tosi iloinen.

“Se tulee aina näyttelijän läpi”

Markku Impiötä esittävä Jari Virman teki tietoisen päätöksen olla imitoimatta esikuvaansa.

– Jos haluaisi tehdä täysin tarkan kopion, siihen tarvitsisi valtavasti aikaa. Tämä on fiktioitu elokuva, Virman kertoo.

Hän perehtyi musiikkiin ja käsikirjoitukseen, mutta tapasi Impiön vasta työn valmistuttua.

– Kiitin häntä siitä, että sain larpata hänen elämäänsä. Se on suuri kunnia.

Virman korostaa näyttelijäntyön perusluonnetta.

– Setissä on aina minä, käsikirjoitus ja muut näyttelijät. Se tulee aina meidän läpi. Katsoja näkee Markun, vaikka siellä on Jari Virman.

“Onneksi se ei ole sen näköinen”

Käsikirjoittajalle lopputulos on aina yllätys.

– Leffa ei ikinä näytä siltä kuin omassa päässä. Parasta on, kun se näyttää paremmalta. Ja nyt se näyttää, Ahti kehuu.

Ahti kiittää koko työryhmää.

– Elokuvanteossa upeinta on, että se on ryhmätyötä. Joskus se nousee uudelle levelille. Minun mielestä nyt kävi niin.

Ja Kaija Koo itse?

– Saa olla tosi iloinen tästä. Tämä meni niin kuin pitikin, Kaija Koo myhäilee tyytyväisenä.

Kaunis, rietas, onnellinen ei ole vain kertomus yhdestä artistista. Se on tarina siitä, miten pelko, rakkaus ja kunnianhimo kulkevat käsi kädessä – ja miten joskus irti päästäminen on suurin rohkeuden teko. Elokuva saa ensi-iltansa 18. helmikuuta.

Teksti ja kuvat: Joni Hildén