Tänä kesänä esitysvuorossa Suomenlinnan kesäteatterissa on Yksi lensi yli käenpesän- näytelmä. Se on näytelmä, joka ehkä parhaiten tunnetaan samannimisestä elokuvasta, jossa päähenkilöä Randle P. McMurphya näyttelee Jack Nicholsson.
Monelle Nicholsson on varmasti McMurphyn roolissa piirtynyt mieleen, mutta Hyvän omantunnon linnakkeen mielisairaalassa ei kukaan häntä muista, kun Robin Svartström hyppää ansiokkaasti McMurphyn rooliin.
Svartströmin ulkonäkö jo osaltaan on aivan täydellinen McMurphy ja siihen kun lisää miehen sulavan kevyen liikkumisensa lavalla, niin hahmosta tulee aivan täydellinen viekas liero kettu, jolla kuitenkin on hyvä sydän.
Vaikka Svartströmin suoritus on näytelmässä lumoava, niin ei hänkään yksin kokoillan näytelmää kanna, vaan se tarvitsee aisaparikseen muita erinomaisia näyttelijöitä. Hoitaja Rachedin roolissa nähdään myös Ryhmäteatterin vakiokasvoihin Svartströmin tavoin lukeutuva Minna Suuronen, joka on täydellinen vastakohta McMurphylle.
Vielä on nostettava näytelmästä esiin kolmas iso tekijä, Päällikkö Bromden, jonka roolissa Robert Kock oli vakuuttava ja ehkä myös tietyllä tavalla hieman pelottavakin hahmo. Hänestä huokui sellainen, että juuri hänen kaltaisia hahmoja voisi nimenomaan olla mielisairaalassa. Hahmogalleriaa ja näyttelijöiden suorituksia niissä, jos vielä peilataan, niin ylipäätänsä henkilövalinnat rooleihin olivat onnistuneet.
Esityksessä on heti alkusysäyksillä havaittavissa se, että olemme mielisairaalassa, kun roolihahmo toisensa jälkeen tulevat lavalle. Jo ennen itse esityksen alkamista saatiin siitä esimakua Cheswickin (Mikko Penttilä) toivottaessa yleisön tervetulleeksi porttien ulkopuolella.
Juha Kukkonen oli näyttelijöineen onnistunut kasaamaan onnistuneen näytelmän, joka myös puhutteli yleisöä antaen kuitenkin hauskuutta ja naurunremakoita, unohtamatta tietenkään pakollista alastonkohtausta, joka siellä myös oli mukana.
Näytelmän vaikuttavuutta lisäsi aivan mahtava äänimaailma, joka oli Jussi Kärkkäisen käsialaa. Loisteputkilamppujen syttyessä pientä rätinää, kuten asiaan kuuluukiin ja sitten tilanteeseen sopiva hieman ukkosmainen ääniefekti, joka loi kohtaukseen tunnelman, että nyt tapahtuu jotain suurta. Tämä tuli varsinkin intiaanipäällikkö Bromdenin monologeissa esiin.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Ryhmäteatteri onnistui myös tänä vuonna näytelmävalinnassaan ja tuota esitystä voi hyvällä omalla tunnolla suositella kaikille. Ja ne, jotka ovat nähneet elokuvan ja miettivät, että pettyisivätköhän he näytelmään, niin voin vakuuttaa, ette pety. Näytelmä pyörii Suomenlinnassa aina syyskuun alkuun saakka.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Ryhmäteatteri
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?