William Oldroydin ohjaama ja Alice Birchin käsikirjoittama brittiläinen draamaelokuva pohjaa Nikolai Leskovin romaaniin. Filmin suurimmat heikkoudet ovat hahmojen pinnallisuus on tarinan ennalta-arvattavuus.
Elokuvan alussa Katherine Macbeth (Florence Pugh) naitetaan itseään paljon vanhemmalle miehelle Alexander Lesterille (Paul Hilton). Pian katsojalle selviää, että liitto on kaikkea muuta kuin onnellinen. Päivisin Katherine kulkee ison kartanon huoneissa ja viettää aikaansa hiljaisuudessa. 1800-luvun käsityksen mukaan hänet on myös pakotettu alistumaan Alexanderin ja tämän iäkkään isän Borisin (Christopher Fairbanks) tahtoon. Kun Alexanderin on sitten eräänä päivänä lähdettävä käymään muualla, syttyy romanssi Sebastian-nimisen rengin (Cosmo Jarvisin) kanssa.
Elokuva ei suuria juonenkäänteitä tarjoile. Selvää on, että Alexanderin palattua kotiin kehkeytyy Englannin maalaismaisemissa kolmiodraama, joka ei voi päättyä kuin traagisesti. Tämä kaikki on kuitenkin jo alkuminuuteilta selvää ja sen jälkeiset tapahtumat arvatakseen ei tarvitse olla Hercule Poirot. Filmi noudattaa myös pitkälti kirjaa lopetusta lukuun ottamatta.
Kovin syvällisiä tasoja elokuvasta on turha etsiä. Hahmoihin ja heidän elämäänsä saa vain pintaraapaisun. 1800-luvun maalaismaisema kartanoineen on toki upea ja Pugh ensimmäisessä pääosassaan loistava. Näkemiin vain muru-tv-sarjan Moxeyna muistettava Fairbanks jää valitettavasti kovin pieneen osaan palvelusväkeä läksyttävänä yrmynä. Kuvaus vaihtelee käsivaralta jalustaan, mutta se ei häiritse. Oldroydin kokemus ohjaajana koostuu lyhytelokuvista ja hän suoriutuu ensimmäisestä pitkästä elokuvastaan hyvin. Tunnelma on todella kolkko ja välillä jopa pölyhiukkasen voi kuulla putoavan lattialle. Lady Macbeth ei kuitenkaan jää mieleen ja häviää sisällöllisesti monille loistaville brittidraamoille. Elokuva saa yhden pisteen viidestä. Lady Macbeth on ensi-illassa 1.12.2017.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: iFeatures ltd.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?