Naisen kosketus lunastaa odotuksensa Garlandin maailmassa

28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli tarkastelee laupeutta kahdelta kantilta. Alex Garlandin luomus on sopivan yliampuva, mutta myös erittäin brutaali.

Viime vuonna ilmestyneen 28 vuotta myöhemmin -elokuvan lopussa Spike-niminen poika (Alfie Williams) jätti omalaatuisen tohtori Ian Kelsonin (Ralph Fiennes) seuran ja kohtasi oudon porukan johtajanaan Sir Jimmy Crystal (Jack O`Connell). Nyt teattereihin saapuva 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli on suoraa jatkoa edeltäjälleen.

Crystal paasaa Vihtahoususta ja puhuu raivotautisten olevan tämän kätyreitä. Itse hän uskoo olevansa paholaisen poika ja pitää toisen tappamista laupeutena. Hänen seitsemän seuraajaansa kulkevat kaikki nimellä Jimmy. Spike yrittää sopeutua maailmaan, jossa ihmisten surmaaminen on arkea ja kaikki moraalisäännöt unohdettu.

Toisaalla luista rakentamassaan temppelissä asuva Kelson etsii parannuskeinoa tautiin ja ottaa koekaniinikseen Samsoniksi nimeämänsä hirviölauman alfan (Chi Lewis-Parry). Rauhallinen joenranta sankkoine metsineen on rauhan tyyssija, jossa tahteja lyövät yksinäisyys ja vanha englantilainen rock, jolla Kelson itseään viihdyttää. Spiken ja Kelsonin jälleennäkeminen on selviö, kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat.

Alex Garlandin käsikirjoitus on täyttä rautaa. Paholaisesta saarnaamisen oheen lyöty dialogi saa ajoittain hekottelemaan ja zombien teurastus on sivuseikka. Varoitettakoon kuitenkin, että jotkin kohtaukset vaativat katsojalta kovaa vatsaa.

Williams todistaa olevansa nouseva kyky ja Fiennes loistaa vähäeleisenä Kelsonina. Viimeisen niitin iskee huippusuorituksen tekevä O`Connell sadistisena satanistina, joka saa Kellopeliappelsiinin Alexin näyttämään lampaalta. Vaikutteita porukkaan on haettu myös Charles Mansonin lahkosta.

Nia DaCosta on saanut ohjattavakseen projektin, joka on naiselle kuin tehty. Candyman (2021) ja Hedda (2025) osoittivat, että hänen tyylinsä tuo oikeutta Garlandin visiolle. Kirkas yö, tulipalot ja avarat maisemat heräävät komeasti eloon DaCostan käsissä. Olkkariviihde pisteyttää filmin täyden viiden tähden arvoiseksi ja antaa plussan siitä, että Iron Maidenin Number of the Beast -kappaletta käytetään juuri oikein. Luutemppeliä ihastellaan 30.1.2026.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuvat: 2024 CTMG, Inc.