The killing of a sacred deer shokeeraa taidolla

Aluksi varoituksen sana: The killing of a sacred deer ei sovi herkkähermoisille. Yorgos Lanthimoksen toinen englanninkielinen elokuva on painajaismaisena pelkokertoimen huipentumia.

Yorgos Lanthimoksen edellinen elokuva The lobster (2015) on kuvaus tulevaisuudesta, jossa yksineläminen on kielletty, ja sinkuilla on 45 päivää aikaa löytää kumppani tai tulla muutetuksi valitsemakseen eläimeksi. Lobster on synkkä, mutta ei vedä vertoja ohjaajan uutukaiselle. Allekirjoittanut ei heti muista filmiä, joka olisi ollut yhtä rankka ja ahdistava kuin The killing of a sacred deer.

Steven Murphy (Colin Farrell) on kirurgi, jolla on hyvä työ, vaimo ja kaksi lasta. Perheen ja työn ohessa hän toimii tukena Martin-nimiselle pojalle (Barry Keoghan), jonka elämä puolestaan kulkee täysin toista rataa. Isänsä kuoltua tämä asuu yksin äitinsä kanssa. Eräänä päivänä Murphy esittelee Martinin perheelleen ja huomaa tehneensä elämänsä suurimman virheen. Kirurgin elämä alkaa hajota palasiksi ja se pakottaa hänet karmeisiin valintoihin.

Farrell näytteli pääosaa The lobsterissa ja on nappivalinta myös Murphyn osaan. Rinnalleen hän saa Nicole Kidmanin näyttelemään Annaa, Stevenin parempaa puoliskoa. Kaksikko on toisilleen tuttu entuudestaan. Yhteistyö sujuu kuten aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä Sofia Coppolan elokuvassa Lumotut. Keoghankin näyttelee Lanthimoksen ohjauksessa taidolla.

Isoa osaa ateenalaisen ohjaajan elokuvissa on näytellyt myös musiikki, joka todella upean kuvauksen kanssa toimii hyvin. Elokuva soljuu katsojan alitajuntaan ja jää kummittelemaan pitkäksi aikaa. Kirurgian lisäksi filmissä käsitellään myös neurologiaa sekä murrosiän tuomia muutoksia ihmisen kehossa. Elokuva ansaitsee 3 / 5 pistettä, mutta painajaisia pelkäävien kannattaa miettiä kevyempää viihdettä. The killing of a sacred deer on ensi-illassa 3.11.2017.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuva: Atsushi Nishijima

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi