Mainio komedia vakiintuneen parisuhteen karikoista

HAPPY ENDING on paras moneen vuoteen näkemäni Pohjoismainen komedia, koska siinä on paljon muutakin, kuin hauskaa huttua.

Helle on odottanut vuositolkulla, että hänen työnarkomaani puolisonsa Peter jäisi vihdoin eläkkeelle ja pariskunta voisi aloittaa leppoisat eläkepäivät ilman arjen kiireitä. Helle haaveilee pariskunnan matkustavan maailman ympäri, mutta Peterillä on kokonaan toiset suunnitelmat. Kun Peter tulee viimeisen työpäivänsä päätteeksi kotiinsa, on hänellä varsin yllättäviä uutisia. Mies on ostanut osuuden viinitilasta ja pistänyt hankkeeseen likoon pariskunnan kaikki säästöt.

Elokuva on mainio kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun vakiintuneen parisuhteen osapuolet vetävät hieman eri suuntiin.  Tarina kuljettaa katsojan ilosta suruun ja epätoivosta riemuun. Ohjaaja Hella Joof käsittelee vaikeitakin asioita hauskalla tavalla, joka saa nauramaan.

Pääosissa nähdään kaksi loistavaa näyttelijää, jotka pelaavat todella hyvin yhteen. Peterä esittävä Kurt Ravn antaa palaa täysillä. Peter on hahmo, josta löytyy tahtoa, iloa, kaipuuta, toivoa ja kaikkea siltä väliltä. Ravn onnistuu löytämään tasapainon kaiken tämän välillä. Birthe Neumannin esittämä Helle kokee elokuvan aikana suurimman muutoksen. Rauhallisia eläkepäiviä odottava Helle löytää itsestään täysin uusia puolia, jotka vievät hänet uusiin seikkailuihin. Neumann nauttii selvästi roolistaan ja heittäytyy sen haasteisiin innokkaasti.

On suuri ilo nähdä tällainen piilotettu timantti. Minulla on tapana mennä näytöksiin ilman, että tiedän elokuvista juurikaan mitään. Tällä kertaa tämä käyttämäni tapa täytti tehtävänsä täysin, sillä yllätyin todella positiivisesti. Jostain syystä tuntuu siltä, että tanskalaiset osaavat tehdä parempia komedioita, kuin suomalaiset.

Happy Ending on tietyiltä osiltaan hieman liian ennalta arvattava. Yleensä tämä häiritsee minua, mutta ei tällä kertaa. Elokuva on tarpeeksi kepeä, jotta tuollainen yksityiskohta vaikuttaisi kokemukseen. Tämä mainio komedia saapuu ensi-iltaan 10.5.

Teksti: Juho Kojima

Kuvat: Rolf Konow