Kalevala: Kullervon tarina on ylistys miehisyydelle. Yritys olla suuren luokan Hollywood-tuotanto laulaa supisuomalaisuuden suohon kuin Väinämöinen ikään.
Untamolassa kytee veljesviha, kun Kalervon (Johannes Holopainen) veli Untamo (Eero Aho) havaitsee veljensä asettuneen tiluksilleen, jotka isä oli jakanut pojilleen puoliksi. Lisäksi Kalervo on saanut pojan Kullervon (Elias Salonen), joka koetaan Untamolassa uhaksi. Sukunsa yllyttämänä Untamo tekee selvää Kalervon perheestä, mutta säästää Kullervon, jonka kasvattaa omanaan. Kullervon tarinan edetessä alkavat Untamolan kohtalonhetket häämöttää.
Antti J. Jokisen ohjaajanuralle mahtuu elokuvia kuten Puhdistus (2012), Kätilö (2015) ja Helene (2020). Mies on nähty myös Hollywoodin kirkkaissa valoissa vuoden 2011 elokuvalla The Resident. Jorma Tommilan kanssa kirjoitettu Kalevala: Kullervon tarina on onnistumisten jälkeen eeppinen mahalasku. Filmi pohjautuu löyhästi Kalevalan osiin, mutta kun keskiöön nousee miehinen brutaali maailma, mytologia hautautuu sisulla mittelöintiin. Aho tekee hyvää työtä isää näyttelevänä Untamona, mutta Salonen on Kullervona lähes koko ajan joko vihainen tai todella vihainen.
Kalevala: Kullervon tarina on myös liian pitkä. Esimerkiksi Kullervon kidutus venäläisten käsissä ei juuri vie tarinaa eteenpäin. Lopputuloksessa haisevat myös vahvasti Hollywoodin spektaakkelit. Valitettavasti yritys loppuu kuin kananlento ja filmi jää mieleen hölmönä koston tiellä samoiluna. Kalevalaiset maisemat ovat kauniita ja Jokisen luottokuvaaja Rauno Ronkainen on onnistunut ikuistamaan ne taidolla. Niiden lisäksi elokuvan parasta antia on jylhä musiikki. Annettakoon niistä se yksi pakollinen tähti viidestä. Kullervo hautoo kostoa 16.1.2026 eteenpäin.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Marek Sabogal
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?