Perinteistä Jussi Gaalaa vietettiin perjantai-iltana Helsingin Kaapelitehtaalla. Suomen elokuvamaailman tekijät olivat kokoontuneet yhteen juhlistamaan suomalaista elokuvaa, joka tällä hetkellä voi laadullisesti hyvin. Jos pelkkää tuotetta katsotaan, niin erinomaisia elokuvia on viime vuoden aikana levitykseen päätynyt, jo heti alkuvuodesta, Tom of Finlandista lähtien.
Laatu on taattua ja suomalaisia elokuvia kelpaa esitellä. Uusiakin mahtavia elokuvia on jo tullut tämän vuoden puolella teattereihin ja niitä on edelleen tulossa lisääkin. Syksyllä on odotettavissa muun muassa Timo Koivusalon ohjaama Olavi Virta eikä unohtaa sovi Tiina Lymin Ilosia aikoja, mielensäpahoittajaa.
Vuoden 2017 aikana levitykseen tuli monia elokuvia, joista jokainen olisi voinut voittaa vuoden elokuvan Jussin. Kilpailu on karua ja varsinkin tällä kertaa laatu on niin kovaa, että kaikille ei sitä palkintoa tippunut, vaan sen vei Ikitie. Yllättävintä siinä oli se, että se meni ennakkosuosikki Tuntemattoman sotilaan nenän edestä.
Tuntematon sotilas oli ehdottomasti vuoden odotetuin elokuva ja sen odotettiin putsaavan palkintopöydät, mutta toisin kävi. Tuli AJ Annilan ohjaama ja Antti Tuurin kirjoittama Ikitie, joka osoitti omalla loistavuudellaan ja ennen kertomattomalla tarinallaan sen, että vahva kerronta uppoaa edelleen Suomen kansaan, mitenkään Tuntematonta väheksymättä, sillä se oli myös aivan loistava spektaakkeli.
Eero Aho Tuntemattoman sotilaan Rokkana ja Tommi Korpela Ikitien Jussi Ketolana eivät jättäneet yleisöään kylmiksi. Vaikka Petteri Summanen teki loistavan roolityön Yösyötön Antti Pasasena, niin tänä vuonna hän ei valitettavasti yltänyt näiden edellä mainittujen herrojen yläpuolelle. Krista Kososen roolisuoritus Miami– elokuvassa toi hänelle naispääosan Jussin, joka oli yhtä ansaittu kuin Eero Ahon palkinto.
Naispääosasta tasapäisesti palkinnosta tappeli kyllä kaikki ehdokkaat, sillä niin Pihla Viitala roolistaan Kaiken se kestää– elokuvassa kuin Milka Ahlroth roolistaan Joulumaa– elokuvassa olisi sen ansainnut. Väärin ei olisi ollut myöskään se, että Sonja Kuittinen olisi saanut naispääosan Jussin Miami- elokuvasta.
Kohu piinaa elokuva-alaa
Kotimainen elokuva voi siis hyvin, vai voiko? Viime aikoina on esiin noussut juttuja, jotka kertovat, että sisällä kaikki ei ole aivan niin hyvin kuin voisi kuvitella. Elokuvatekijöiltä puuttuu kokonaan työehtosopimus ja alan palkkahaitari on todella suuri. Työskentelyolosuhteet eivät ole kaikille aivan optimaaliset.
Keskustelua on herännyt myös siitä, että naisia on kohdeltu kaltoin suomalaisen elokuvan tekoprosesseissa. Jo syksyllä esiin nousi tieto siitä, että useat miespuoliset ohjaajat ovat ahdistelleet naisia kuvauksissa. Hetki sitten yksi nimi tuotiin julkisuuteen, Lauri Törhönen, jonka ura suomalaisen elokuvan tekijänä käytännössä loppui kuin seinään. Törhösellä oli suunnitteilla elokuva, mutta aika näyttää tuleeko tuo toteutumaan koskaan.
Nyt Jussi Gaalaa edeltävällä viikolla esiin nostettiin jälleen yksi nimi, Aku Louhimies. Häntä ei niinkään syytetty naisten ahdistelusta, vaan siitä, että on kohdellut naisia kuvauksissa kaltoin. Louhimiehen metodit kyseenalaistettiin niin Teatterikorkeakoulun professoreiden kuin muiden elokuvaohjaajien toimesta.
Louhimies itsekin tajusi tehneensä väärin ja on pahoitellut käytöstään jo useaan eri otteeseen. Vaikka ensimmäiset pahoittelut vaikuttivatkin harkituilta, viestintäkoneiston aikaan saamilta, niin nämä viimeiset ja varsinkin Jussi Gaalassa pitämä liikuttava puhe sai vakuuttuneeksi siitä, että mies on aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja ottanut onkeensa.
On vain elokuvamaailman etu, että alalla saavutettaisiin työrauha ja itseään hiertävistä asioista pystyttäisiin avoimesti keskustelemaan. Tämä keskustelun avaus on ollut hyvä, elokuvamaailmaa puhdistava, joka tuli myös monesta Jussi Gaalan puheenvuorostakin esille. Elokuvat ovat taattua kamaa, josta voimme olla ylpeitä. Toivottavasti myös tulevaisuudessa jokainen voi olla aidosti myös ylpeä ja iloinen siitä, että saa tehdä rakastamaansa ammattia ja kokee olonsa turvalliseksi kuvauksissa.
Ylpeydellä suomalaista elokuvaa kohtaan ja innolla odottaen, mitä vuosi 2018 tuo suomalaisten katsojien eteen. Ensimmäinen elokuva tämän vuoden Jussi- ehdokkaaksi on nyt saanut ensi-illan. Hankala tulee olla sivuuttaa ehdokkuuksia jakaessa Arto Halosen kansainvälistä The Guardian Angelia. Onhan siellä toki myös jo tullut Kaikki oikein– elokuva sekä Suomen hauskin mies, jotka ovat myös varteenotettavia ehdokkaita ensi vuodelle. Unohtamatta tietenkään Taru Mäkelän Varasto 2– elokuvaa.
Teksti: Joni Hildén
Kansikuva: Tuomas Selänne / Filmiaura ry,
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?