Iltalehden toimittajana työskentelevä Lauri Nurmi julkaisi kirjan Suomen entisestä pääministeristä Sanna Marinista. Kirjan julkaiseminen on aiheuttanut kohun, jota ovat kommentoineet myös kirjan päähenkilö Sanna Marin sekä myös presidentti Sauli Niinistö.
Suurimpia kohua aiheuttaneita seikkoja on se, kun julkisuudessa puhuttiin lähdesuojan rikkomisesta. Todellisuudessa mitään lähdesuojaa ei ollut olemassa, vaan keskusteluita on käyty politiikan toimittajan ja korkeassa poliittisessa virassa olevan henkilön välillä.
– Tämä on täysin tuiki tavallinen toimintatapa, kun haastatellaan korkeassa vallankäyttöasemassa olevia ihmisiä, että niitä haastattelunauhoja ja niissä tilanteissa käytyjä keskusteluja on täysin luontevaa käyttää myöhemmin esimerkiksi kirjojen tekemisessä, Nurmi toteaa.
Eniten kohua herättänyt kohta kirjassa on se, kun Nurmi kirjoittaa kirjassaan Marinin kertoneen, kuinka presidentti Niinistö puuttuu joka asiaan, jotka eivät hänelle kuulu. Tämä on ollut yksi niistä kohdista, joita entinen pääministeri on pitänyt ilmeisimmin lähdesuojan alaisena.
– Sanna Marin itse, hän nimenomaan itse soitti minulle ja kertoi, että Sauli Niinistö häntä painostaa tavalla, jonka hän koki perustuslain hengen vastaiseksi ja hän pyysi tuovani asian julkisuuteen. Sanna Marin itse soitti ja pyysi, ja näin myös tein, Nurmi paljastaa.
– Silloin on ihan nurinkurinen ajatus, että olisi jokin lähdesuoja. Lähdesuoja on aivan eri asia. Se sovitaan johonkin sellaiseen tilanteeseen toimittajan ja vastaavan päätoimittajan, ja toisaalta ihmisen välillä, joka kertoo jonkin yhteiskunnallisen epäkohdan, joka tuodaan julkisuuteen. Sitten luvataan, että ei koskaan kerrota tätä.
Lähdesuojaa ei ollut sovittu
Nurmi kertoo, että Marinin kanssa käydyissä keskusteluissa lähdesuojaa ei koskaan ole ollut sovittuna. Hän pitää hyvin luontevana sitä, että niistä keskusteluista kirjassa kerrotaan ja pitää sitä tärkeänä nimenomaan historiankirjoituksen kannalta. Myös sitä hän oudoksuu, että korkeassa poliittisessa asemassa olleelta pitäisi kysyä myöhemmin lupaa, saako haastattelunauhoja käyttää.
– Sehän tarkoittaisi sitä, että vallankäyttäjillä olisi mahdollisuus ennakkosensuuriin ja se olisi ihan hullunkurinen ajatus, Nurmi pohtii.
Julkisuudessa on käyty myös keskustelua siitä, olisiko Marinin ja Nurmen välinen keskustelu ollut yksityistä keskustelua. Siihen Nurmella on selvä kanta.
– Eivät tietenkään olleet. Sehän olisi nurinkurinen ajatus, kun meillä on korkeassa vallankäyttöasemassa oleva poliitikko. Hän ottaa yhteyttä toimittajaan ja alkaa puhua. Se ei voi olla millään tavalla yksityiskeskustelu, koska kummallakin on oma institutionaalinen roolinsa demokratiassa. Toinen on journalisti ja toinen on korkea vallankäyttäjä. Kun he keskustelevat keskenään, se ei voi olla yksityiskeskustelu, Nurmi sanoo päättäväisesti.
”Nyt kannattaa vähän rauhoittua”
Kirjojen kirjoittamisen ulkopuolella Lauri Nurmi työskentelee politiikan toimittajana Iltalehdessä. Toimittajan työssään, tehdessään juttuja Iltalehdelle, on hän Julkisen sanan neuvoston alaisena, mutta kirjoja kirjoittaessa hän ei ole. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen pohti perjantaina, että JSN saattaisi ottaa oma-aloitteisesti tämän asian käsittelyynsä.
– Nyt kannattaa vähän rauhoittua ja laittaa jäitä hattuun. Eero Hyvönen totesi, että julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella. Eihän Hyvönen tai kantaa ottaneet ihmiset lukeneet edes kirjaa. Minun viestini kaikille on, että lukekaapa ihan rauhassa se kirja ja miettikää sitten, miten kommentoitte asiaa.
Kuten jo Julkisen sanan entinen varapuheenjohtaja, Ylen pitkäaikainen uutisankkuri Matti Rönkä kommentoi OlkkariViihteelle, että tuo käsittelyyn ottaminen olisi hieman ongelmallista jo siitä näkökulmasta, että Nurmen työnantajalla, joka on JSN:n alainen, ei ole kirjan kanssa mitään tekemistä. Mikäli toimittajiin kohdistetaan seuraamuksia kirjojen kirjoittamisen perusteella, saattaisi sillä olla kauaskantoisia vaikutuksia.
– Silloin tultaisiin aivan hullunkuriseen tilanteeseen. Meillähän on maailmansivu toimittajina ja päätoimittajina toimineet ihmiset tehneet esimerkiksi muistelmia. Ajatelkaapa nyt demokratiassa, että ammattitehtävissä olleet ihmiset eivät voisi kuvata joidenkin vuosien kuluttua niitä keskusteluita ja hetkiä, joissa he ovat olleet läsnä. Kertoa, mitä niissä toinen osapuoli on kertonut. En edes halua ajatella tällaista tilannetta, koska se olisi sananvapauden dystopia, Nurmi miettii.
Nurmi pitää tilannetta jopa hieman koomisena eikä usko, että tästä Julkisen sanan neuvosto rupeaisi mitenkään puuttumaan toimittajien kirjoittamiin kirjoihin. Hyvä on muistaa, että toimittajat eivät ole suoraan Julkisen sanan neuvoston alaisuudessa, vaan ainoastaan heidän työnantajansa eli mediat. Siksi tämä keskustelu herättää myös paljon mielenkiintoa, koska tässä on tietyllä tavalla ennakkotapauksen ainekset olemassa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Karita Åberg
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?