Helsingin Kaupunginteatterin Peacockissa torstaina 2. helmikuuta ensi-iltansa saa näytelmä Kirka – Surun pyyhit silmistäni. Näytelmän on käsikirjoittanut Matti Laine, joka on paitsi kirjailija, myös näyttelijä ja muusikko. Muutama vuosi sitten Laineen päähän pilkahti ajatus, että Kirkasta on tehtävä näytelmä.
– Idea koko näytelmään lähti siitä, kun tein yhtä toista musiikkiteatterijuttu ja se genre oli siinä päällä, niin kuinka ollakaan autossa oli radio päällä ja sieltä tuli Kirkaa. Muistan vielä sen hetken, että hetkinen onko tästä tehty niin kuin Kirkan kautta sellaista isompaa juttua, Laine kertoi näytelmä alkusysäyksestä.
Kun ajatus näytelmän tekemisestä lähti liikkeelle, niin ennen rivinkään kirjoittamista Laine oli ottanut yhteyttä Kirkan perikunnan puhenaiseen, tammikuussa 2007 leskeksi jääneeseen Paula Nummelaan ja kysynyt luvan näytelmän tekemiseen sekä Kirkan tuotannon käyttämiseen siinä.
– Tämä perustuu Kirkan elämään, mutta tämä ei ole dokumentti Kirkan elämästä. Ihan vain siksikin, että meidän piti puristaa tämä musiikkeineen kahteen ja puoleen tuntiin, Laine vakuutti.
Kahvila Carccilaan on saapunut kolmen hengen seurue, näytelmän käsikirjoittaja Laine ja kaksi Kirkaa, Kalle Lindroth ja Heikki Ranta. Sovittu puolen tunnin haastattelutuokio venähtää melkein 40 minuuttiseksi, kun asiaa riittää Kirkasta ja näytelmästä.
– Nuoruusvuosien Kirka oli mulle ihan mystinen hahmo, mä en tiennyt tästä yhtään mitään. Joskus näin pätkän, missä veti rockia Remun ja muiden kanssa. Silloin mietin, että onko tuo muka Kirka, Kirkaa näyttelevä Heikki Ranta paljasti.
– Kirka on ollut sellainen hahmo, joka aina on ollut läsnä ja ollut itsestään selvää, että on vain yksi Kirka. En mä sitä enempää ajatellut, mutta silloin kun tuli Mestarit Areenalla, niin vanhemmat sanoi tosiaan, että kuuntelin eniten Kirkan biisejä, niin ikään Kirkaa näyttelevä Kalle Lindroth muisteli.
Kun näytelmää lähdettiin Kaupunginteatterissa tekemään, niin Laineen mukaan yhtenä kriteerinä oli saada kaksi Kirkaa. Mikäli ei kahta Kirkaa olisi löytynyt, olisi projekti jäänyt kesken. Sellaiset löytyivät teatterikorkeakoulusta Heikki Rannasta sekä pitkään jo televisiossa näytelleestä Kalle Lindrothista.
– Jos mietitään tuplamiehitystä ylipäätänsä, niin siinä on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Me ollaan Kallen kanssa alusta lähtien pyritty pitämään sellainen avoin meininki, mikä kuuluu siihen, kun ollaan henkilökohtaisten asioiden kanssa tekemisissä, Ranta avaa tuplamiehityksen hyötyjä ja haittoja.
Molemmat ovat pitäneet näytelmää tehtäessä avoimen linjan ja ovat pystyneet keskustelemaan sekä neuvomaan toisiansa. Ranta kertoo jopa näytelmän tekemisen kasvattaneen häntä ihmisenä, kun on ensimmäistä kertaa tekemässä samaa roolia toisen ihmisen kanssa. Heikkojakin hetkiä löytyy ja toisen tekemiset saattavat ärsyttää, mutta nekin on äkkiä selvitetty.
– Se oli mahtavaa muutama viikko sitten, kun oltiin etukäteen Heikin kanssa sopineet, että mennään harjoitusten jälkeen bisselle. Se oli jostain syystä just sellainen päivä, että oli vähän vaikeata. Sitten mentiin Heikin kanssa bisselle, ja mä taisin sanoa, että ”mun on pakko sanoa, että sä vitutit mua tänään”. Heikki vastasi, että ”niin säkin mua, otetaanko toiset”. Se oli kuitattu sillä, Lindroth naureskeli.
Heikki Ranta löydettiin koelaulujen kautta Teatterikorkeakoulusta tekemään Kirkan roolia. Hänet likipitäen pakotettiin lähtemään näytelmän koe-esiintymiseen. Muusikkonakin tunnettu Lindroth puolestaan oli levyttämässä, kun kysely kiinnostuksesta tuli.
– Sillä hetkellä, kun mulle ensimmäisen kerran soitettiin tästä proggisesta, niin olin Pekka Ruuskan studiolla, röhnötin sellaisella punaisella nahkasohvalla. Pekka tuli hetkeä ennen kuin puhelu tuli sanomaan, että selkä suoraksi, se on Kirkan sohva, Lindroth paljasti.
– Kun sitten tuli se puhelu, niin meni kylmät väreet siinä vaiheessa.
Ranta ei tiennyt kovinkaan paljoa Kirkasta ennen projektin alkua ja se pisti myös miehen epäilemään, että onko rooli edes hänelle sopiva.
– Luuppalan Markku, joka on täällä kapellimestarina, tuli sanomaan että menepäs sinne koelauluihin. Niin sanoin, että Kirkaan vain? Mä en tiedä Kirkasta mitään. Tiedän vain ne iskelmälaulut, Ranta valaisi.
Ranta meni sinne ja sai roolin. Prosessi on avannut Rannalle aivan uuden maailman Kirkaan. Tutustumista suomalaisen musiikkimaailman yhteen kirkkaimpaan tähteen on ollut koko porukalle tämä projekti, joka huipentuu ensi-iltaan torstaina 2. helmikuuta Peacockin lavalla.
Teksti ja kuva: Joni Hildén
Kuvat: Tapio Vanhatalo / Helsingin Kaupunginteatteri, Kirka
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?