Viikonloppuna Espoon Tapiola Golfin kentällä elettiin historiallisia hetkiä. Suomalaisen musiikin ikivihreä-ääni Katri Helena esiintyi toistaiseksi viimeistä kertaa festivaaliyleisölle Tapiola Festivaaleilla.
Tunnelma Katri Helenan esiintyessä oli nostalginen. Oman settinsä aikana hän esitti yleisölle kaikki ikoniset kappaleensa ja yleisö lauloi niiden mukana. Festivaaleilla kuultiin muun muassa Lintu ja lapsi, joka on monelle tuttu jo koulun musiikintunneilta.
Totta kai myös Anna mulle tähtitaivas ja Katson autiota hiekkarantaa olivat laitettu settilistalle, unohtamatta tietenkään Syysunelmaa-kappaletta. Monta erinomaista biisiä saatiin kuulla Katri Helenan esiintymisen aikana ja hänen urakkansa päättyi Letkajenkka-kappaleeseen.
Letkajenkka sai yleisöönkin liikehdintää ja totuttuun tapaan siellä alkoi muodostua jonoa, joka tanssi kappaleen tahdissa jenkkaa. Mikä olisikaan ollut parempi lopetus suomalaisen musiikin ikonin festivaaliesiintymisille.
Päivässä oli muutenkin erityistä viritystä, sillä artisti itse vietti myös 79-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän mainitsikin asiasta spiikeissään ja antoi pientä noottia aluksi managerilleen Tommi Liimataiselle siitä, mutta totesi kuitenkin lopulta olleen hyvä, että Liimatainen oli järjestänyt hänelle tämän keikan.
Kun Letkajenkka-kappale oli päättynyt, oli vuorossa pieni yllätysnumero, jonka järjestämisestä vastasivat festarijärjestäjä Loud’n Live. Festivaalien juontajan Esko Eerikäisen johdolla järjestäjän edustajat saapuivat lavalle täytekakun kanssa.
Loud’n Liven hallituksen puheenjohtaja Erkki Niskanen piti ensin pienen puheen, jonka jälkeen sitten omat sanasensa sanoi toimitusjohtaja Kalle Keskinen. Varsinkin Kalle Keskinen kiitteli puheessaan sitä, että Katri Helena soi Tapiola Festivaalille kunnian olla hänen viimeinen festivaalinsa.
Aivan mahtavan kuudella vuosikymmenellä esiintyneen Katri Helenan festivaaliesiintymiset ovat nyt ohi, mutta ehkä häntä vielä joissain esiintymisissä saatetaan nähdä, sen aika näyttää. Festivaaliura sai ainakin ansaitsemansa loppuhuipentuman.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Karita Åberg
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?