Please follow and like us:
Aina joku on jollekin ensimmäinen kerta ja tänään sellainen sattui minulle, nimittäin olin elämäni ensimmäistä kertaa oopperassa. Näytökseksi oli valikoitunut Suomen Kansallisoopperassa pyörinyt Sevillan parturi, jota on suositeltu sellaiselle, joka ei oopperassa ole ennen käynyt.
Aloitetaan nyt sitten tämä kertomus siitä, millainen kokemus tuo ensimmäinen oopperakäynti oli. Ihan ensiksi se paikka, Oopperatalo vaikutti erittäin hienolta paikalta. Jos Kansallisteatterissa on historian havinaa havaittavissa, niin Oopperatalo huokuu jotain mahtavaa, upeaa.
Ne maisemat, jotka sieltä sisältä ovat Töölönlahdelle, on kuin olisi jossain ulkomailla. Katsomo, joka on useammassa eri kerroksessa, antaa tulijalle kuvan, että ollaan jossain todella suuressa paikassa. Istuinpenkit olivat mukavia ja muutenkin tunnelma oli juhlallinen.
Katsomoihin pääsi musiikin jo pauhatessa, jolloin jo pääsi virittäytymään oopperan tunnelmaan. Kännyköiden sulkemista koskenut ohjeistus, antoi jo viitteitä kansainvälisyydestä, kun se tuli kolmella eri kielellä.
Esiripun noustessa mielen valtasi hämmennys siitä, kuinka mahtavat lavasteet tulivat esille. Oopperan lavalle oli rakennettu kortteli, joka vaikutti erittäin aidolta. Vaikka lavasteet olivat pahvista, niin niiden tekemiseen on nähty paljon vaivaa.
Alkusoitto oli suhteellisen pitkä ja kesti hetken aikaa, mietin jopa, että olisiko voinut olla lyhyempikin. Itse odotin alkusoiton aikana hetkeä, että milloin esitys todella alkaa ja ensimmäiset aariat lähtevät maailmalle.
No se pitkä alkusoitto kuului kyllä asiaan, mutta itse malttamattomana odotin, että milloin se laulu lähtee liikkeelle. Sehän sitten lähti ja pelko tylsästä oopperasta oli tipotiessään. Heti alusta lähtien tarina vei mennessään.
Edessä oli viihdyttävä liki kolmetuntinen, kun toinen toistaan upeammat laulajat pääsivät valloilleen. Tarinan seuraamista helpotti toki tekstitys, koska ooppera oli italiankielinen, eikä ollenkaan huono juttu, koska Sevillan parturin eli Il barbiere di Siviglian alkuperäiskieli on italia.
Kun tekstin alussa puhuin kansainvälisyyden tunnusta, niin tämä kielivalinta entisestään lisäsi sitä kansainvälisyyden tuntua ja kun ihmisten puheita kuunteli, niin paikalla oli katsojia myös muualta maailmasta kuin vain Suomesta.
Kokemuksena Sevillan parturi oli näin ensikertalaiselle valloittava, samalla kun katseli meininkiä silmät pyöreinä. Erona teatterimaailmaan oli muun muassa se, että useammassa kohdassa annettiin myös aplodeja. Tämä esityskokonaisuus oli kuin iso konsertti teatterin keinoin.
Itse esitys oli vivahteikkaineen käännöksineen huumoria ja dramatiikkaa parhaimmillaan. Rakkaus on aiheena sellainen, josta saadaan niin komediaa kuin draamaakin aikaiseksi. Sevillan parturi, kuten se on tarkoitettukin, oli komediallinen ooppera, joka omalla tavallaan hauskuutti yleisöä.
Mieleenpainuvia roolisuorituksia oli niin Hannu Niemelän esittämä Tohtori Bartolo, kuten myös Figaron roolissa laulanut Leon Košavic. Ei huonommaksi jäänyt myöskään Tuomas Katajalan esittämä Kreivi Almaviva eikä missään nimessä sovi unohtaa Rosinan roolissa häikäissyttä Victoria Yarovayaa.
Tämä ooppera vei mennessään ja aion jatkossakin käydä oopperassa sekä kirjoittaa siitä. Jokaiselle, joka ei vielä ole käynyt oopperassa, suosittelen kyllä tätä kokemusta.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera
Please follow and like us:
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?