“Kyllä minä niin mieleni pahoitin”

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kansallisteatterissa kävin tai ehkä en nyt kuitenkaan. Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä on pyörinyt syksystä lähtien Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja- näytelmä. Näytelmä perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen kirjaan, jossa vanhempi mieshenkilö seikkailee.
Kyseinen hahmo on nähty aiemmin valkokankaalla Antti Litjan esittämänä, jolloin hahmosta tuli legenda. Litjan sairastuttua vakavasti Vesa Vierikko astui teatterissa Mielensäpahoittajan saappaisiin. Vierikko tunnetaan huippunäyttelijänä niin vakavista kuin komediallisistakin rooleista ja odotukset Vierikon Mielensäpahoittajaa kohtaan olivat siltä kantilta suuret.
Näytelmä sinänsä oli paikka paikoin hauskakin ja nauraa sai useammassakin kohdassa, mutta silti se jäi hieman vaisuhkoksi. Legendaarinen lause, kyllä minä niin mieleni pahoitin, jäi jopa hieman unholaan näytelmän aikana. Sitä olisi voinut viljellä esityksen aikana useammankin kerran.
Toinen mikä hieman jäi häiritsemään, oli se, kun Vierikko tuntui yrittävän ehkä jopa matkia Antti Litjaa enemmän kuin luoda omaa Mielensäpahoittajaa. Itse olisin odottanut vielä enemmän vierikkomaisuutta siihen roolihahmoon. Näytelmän edetessä Vierikko pääsi kyllä enemmän ja enemmän vauhtiin ja ajoittain sieltä tuli mahtaviakin juttuja.
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittajan parasta antia oli Tero Koposen esittämä teini, joka tuli opettamaan nykyaikaa Mielensäpahoittajalle. Myös Maruska Veronan esittämä Mielensäpahoittajan vaimon rooli oli kerrassaan mainio. Kun taas miniän roolissa oli hieman hakemista eikä Verona saanut siitä oikein sellaista ikimuistettavaa, kuten Mari Perankosken elokuvassa esittämä miniä.
Mieltä jäi askarruttamaan kohtaus, jossa Tero Koponen keskusteli lavasteena olevan eläimen kanssa, kun näyttämön keskellä oli menossa oma kohtauksensa. Hieman jäi avoimeksi, että miten tämä keskustelu liittyi itse näytelmään.
Yksi mieleenpainuvista kohtauksista taas oli Koposen esittämän hotellin virkailijan, Ilja Peltosen näyttelemän Mielensäpahoittajan pojan sekä itse Mielensäpahoittajan välinen kohtaus, jossa kaksikko majoittui hotelliin. Jo elokuvasta legendaksi muodostunut Es-kortti väittely oli otettu tähänkin mukaan.
Näytelmäkokemusta hieman haittasi yleisössä ollut henkilö, joka ei ilmeisesti voinut kovinkaan hyvin. Hän voivotteli ja mölisi pitkin näytelmää, jopa niin että Vesa Vierikko lavalla huomasi tämän. Vierikko myös noteerasi mölinän omalla tavallaan matkien sitä, saaden sen vaikuttamaan näytelmään kuuluvaksi.
Kokonaisuutena, huolimatta muutamasta tässä arvostelussa mainitusta yksityiskohdasta, näytelmä oli onnistunut kokemus. Vaikka se ei aivan odotuksiin yltänyt ja sitä kautta tuotti pienen pettymyksen, niin näytelmänä muiden joukossa, pidin siitä. Siinä oli komediallisia piirteitä ja nauraakin sai. Lopun vielä kruunasi Vierikon hyppelyt loppukumarruksien aikana.
Suosittelen komedianälkäisille katsojille Ilosia aikoja, Mielensäpahoittajan katsomista. Jo pelkästään Vesa Vierikon vuoksi. Näytelmän käsiohjelmakin kannattaa ostaa, sillä siinä saa samalla lukemiseksi koko Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja- kirjan. Hintakin on sellainen, mikä käsiohjelmalla yleensä, viisi euroa eli edullinen.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Suomen Kansallisteatteri

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi