Amatsoninaisen pelikenttänä ensimmäisen maailmansodan repimä Eurooppa

DC comicsin sarjakuvaan perustuva Wonder woman on mielenkiintoinen jo sen puolesta, että ohjaajana toimii Patty Jenkins. Nainen muistetaan varmasti parhaiten elokuvastaan Monster – Aileen Wuornos (2003). Siirtymä prostituoituna toimineen sarjamurhaajan sielunmaisemasta supersankaritarinaan on iso. Samalla ohjaaja on ensimmäinen nainen jolle DC comics-tarina uskotaan. Jenkins pärjää siinä missä Zack Snyder ja viimeisimmät Batmanit tehtaillut Christopher Nolan.

Elokuvassa Olympos-vuorelta väkivaltaisen yhteenoton seurauksena lähtöpassit saanut Zeuksen poika ja sodanjumala Ares hautoo kostoaan. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen maailmansota saavuttaa Themysciran saaren, jota asuttavat amatsoninaiset. Soturiksi koulutettu amatsonien prinsessa Diana lähtee pelastamansa brittivakooja Steve Trevorin kanssa lopettamaan sodan ja tekemään Areksen suunnitelmat tyhjiksi.

Elokuvasta löytyy supersankarielokuville tuttuja kliseitä kuten sankarittaren opettajattaren uhrautuminen ja se, että pahat ovat todella pahoja. Kenraali Ludendorff (Danny Huston) ei arkaile ampua omiaan. Huumoria elokuvaan tuodaan sillä, että tarina sodanjumalasta on briteille yhtä vaikea niellä kuin 1900-luvun alun Eurooppa Dianalle. Hermokaasua ja kanuunoita ei löytynyt muulta maailmalta kätketyltä antiikin saarelta. Myös soturinaisen maskuliinisuus Lontoon naispiireissä saa hymyn naamalle. Jännitteitä päähenkilöiden välille luovat eri näkemykset siitä kuinka sota voitetaan.

Ihmenainen nähtiin edellisen kerran elokuvassa Batman VS Superman: Dawn of justice (2016) ja Gal Gadot uusii roolinsa mallikkaasti. Diana Prince on hahmona voimakas ja pärjää tarpeen tullen siinä missä juoksuhaudoissa lymyilevät sotaurhot. Star trekistä tuttu Chris Pine on hänkin vakuuttava Trevorin roolissa. Sivuosista mieleenjäävin on Elena Anayan näyttelemä saksalaisille uutta hermokaasua tehtaileva sadistinen Dr. Poison.

Taistelukohtaukset ei kenenkään maalta loppuhuipennuksen yhteenottoon Areksen ja ihmenaisen välillä ovat tehosteiden juhlaa. Myös näyttävät koreografiat sankarittaren mättäessä saksalaisia turpaan saavat fanit varmasti syttymään. Liikaa ei voi olla myöskään hehkuttamatta elokuvan värimaailmaa. Seksikkään ihmenaisen sinipunainen asukokonaisuus toimii upeana kontrastina harmaan sateiselle taistelutantereelle.

Elokuvan kesto on reippaasti yli kaksi tuntia, mutta se menee siivillä. Samalla Wonder woman tuo mukavan muutoksen tuulen viime aikoina Batmanin ja Teräsmiehen hallinnoimaan DC comics-elokuvasarjaan. Prinsessa Diana on allekirjoittaneen mielestä myös viihdyttävin hahmo sitten Heath Ledgerin Jokerin ja paras supersankaritarina pitkään aikaan. Elokuvalle voi hyvällä omalla tunnolla antaa 4/5 pistettä.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuvat: Clay Enos ja Alex Bailey