Aladdin on todella upea kokonaisuus – Will Smith tekee hienoa työtä Hengen roolissa

Disneyn animaatioklassikko Aladdin on loihdittu uudelleen valkokankaalle elokuvan energisenä ja jännittävänä live action -versiona, jonka pääosissa nähdään karismaattinen katurotta Aladdin, urhea ja määrätietoinen prinsessa Jasmine ja Henki, joka voi avata heille ovet tulevaisuuteen. Ohjauksesta vastaa Guy Ritchie (Sherlock Holmes) joka tuo elokuvilleen tyypillistä vauhdikasta toimintaa satumaisen Agraban satamakaupungin kujille.

Klassisen tarinan uusi versio kulkee pitkälti tuttuja polkuja. Katujen kasvatti Aladdin rakastuu tulisesti prinsessa Jasmineen. Nuoruksinen tekee kaikkensa, jotta saisi sulttaanin tyttären rakastumaan itseensä. Tässä tehtävässä nuorta katujen poikaa avustaa salaperäisestä luolasta löytyvän lampun Henki. Kapuloita suunnitelman rattaisiin heittää ilkeä Jafar.

Elokuvaa on odotettu innokkaasti, sillä Will Smith hyppää Hengen rooliin. Kyseessä on iso loikka, sillä Suomessa vuonna 1993 nähdyssä alkuperäisessä animaatiossa roolin näytteli Robin Williams. Ilokseni voin todeta, että Smith selviytyy vaativasta roolistaan mainiosti. Hän ei yritäkään matkia edeltäjäänsä, vaan tekee itsensä näköisen ja oloisen roolin, enkä tarkoita, että Smith näyttelisi itseään, vaan Hengen olemus on muokattu hänelle sopivaksi. Kaikesta näkee ja kuulee, että Smith nauttii roolistaan.

Aladdinin ja Jasminen rooleissa nähdään Mena Massoud ja Naomi Scott. Kaksikon välillä on todellista kemiaa. Jos Will Smithin suoritus tuntui todella omaperäiseltä, niin Massoud ja Scott nojaavat enemmän alkuperäisen animaation hahmoihin, mutta se ei haittaa. Tällä kertaa se toimii todella hyvin. Naomi Scott sädehtii todella kirkkaasti. Hänen suorituksensa on pehmeä ja kaunis.

Elokuvan heikoin lenkki on Jafar. Tämän hahmon uusi versio ei oikein toimi. Tässä versiossa Jafarin roolissa nähdään Marwan Kenzari. Hänen suorituksestaan puuttuu viekkaus ja ilkeä terävyys, jotka kuuluivat alkuperäiseen roolin tehneen Jonathan Freemanin vahvuuksiin. Uusi Jafar ei nostata kylmää hikeä ollenkaan. Tämä oli pettymys, sillä Kenzarille tarjottiin mahdollisuus rakentaa oma legendaarinen visionsa hahmosta, mutta tällä kertaa Jafar jäi laimeaksi.

Guy Ritchie sai käsiinsä todellisen klassikon, jota hän on kohdellut kunnioittavasti. Mielestäni hänen suurin saavutuksensa on tarinan maailman laajentaminen todella upealla tavalla. Ritchien elokuva on kunnianosoitus alkuperäiselle versiolle, joka kuitenkin uskaltaa olla tarpeeksi erilainen. Aladdin saapui ensi-iltaan 22.5.