Maanantaina Pöllölaaksossa vietetään historiallista päivää, sillä vuodesta 1994 lähtien uutisia lukenut uutisankkuri Keijo Leppänen lukee uransa viimeiset uutiset. Leppänen aloitti MTV:n palveluksessa 1993 kesätoimittajana, jonka jälkeen hän siirtyi sitten ruutuun seuraavana vuonna.
– Kun nuorena tulin alalle, en tiennyt, minne päädyn. Koen tänään, että olen saanut enemmän kuin odotin, toivoin ja ansaitsin. Todella kiitollinen olen tästä matkasta, Leppänen toteaa.
Leppäsen toimittajan ura lähti liikkeelle aikoinaan kirjoittavana toimittajana, aluksi hän työskenteli Ilkka-lehdessä, nykyisessä Ilkka-Pohjalaisessa. Pohjanmaalla vietetyn kahdeksan vuoden jälkeen matka jatkui Uuden Suomen toimitukseen, jossa hän työskenteli lehden kaatumiseen saakka.
– Melkein sanoisin, että jos Uusi Suomi ei olisi silloin 90-luvun kamalaan lamaan kaatunut, niin todennäköisesti olisin nyt eläköitymässä sieltä, Leppänen pohtii.
Uuden Suomen kaatuminen laittoi nuoren, tuolloin vasta kolmekymppisen Keijo Leppäsen outoon tilanteeseen, kun töitä ei ollut. Toimituspäällikön pesti Uudessa Suomessa päättyi 1991, jonka jälkeen alkoi armoton työnhaku, mutta töitä ei vaan meinannut löytyä.
– Kun elettiin syvää lamaa, niin mikään paikka ei oikein auennut. Näin ollen sitten vuoden 1993 kesätoimittajahaussa laitoin paperit Maikkarille ja sitten pääsin. Tulin valituksi kesätoimittajahaun perusteella jo vähän etupeltoon. Silloin tiesin olevani vahvoilla, kun olin sieltä pakasta valikoitunut jo vähän niin kuin tyylin freelancerina ennen varsinaista kesäpestin alkua. Tiesin, että tämä näyttää nyt hyvältä ja tein sen tietysti sitten täysillä, Leppänen muistelee.
Ensimmäinen lähetys jännitti
Kun kesätoimittajan pesti oli ollut onnistunut, sai Leppänen jatkoa MTV:llä ja juhannusviikolla 1994 hänet nähtiin ensimmäistä kertaa sitten televisiossa lukemassa uutisia. Pitkän, 30 vuotta kestäneen televisiouran ensimmäistä uutista Leppänen ei muista, mutta ensimmäisestä lähetyksestä ja tuntemuksista paljonkin.
– Muistan, että jännitin sitä lähetystä ja olen videolta katsellut sitä. Kyllähän se näyttää, ääni on itse asiassa varsin hyvä ja puhuminen tapa sekä rytmi, ovat olleet kohdallaan, vaikka mulla on se printtihistoria. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, mutta tavallaan se jännitys, joka näkyi kasvoilta ja ne ilmeet, ja hiki. Nehän siinä kyllä oli läsnä ja ne johtuivat varmaankin siitä kameran läsnäolosta.
– Muistan vielä, kun sanoin siinä lopussa, että sitten säähän ja sateisiin. Tuollainen loistava ylimeno. Sen muistin niin ikään, kun lopetin sen lähetyksen, oli mulla valtava kiire päästä pois, Leppänen toteaa ja näyttää malliksi nopeasti puhuttuna: ”Tässä kaikki tällä erää, näkemiin”.
Presidentti Koiviston kuolinuutinen mieleenpainuvin
Virroilla syntyneen uutisankkurin televisiouran varrelle on sattunut, jos jonkinlaisia uutisia. On ollut suuria onnettomuuksia, kouluampumisia, bussiturmia ja löytyy sieltä myös laivaonnettomuuksia sekä Aasian tsunami.
– Tsunamin mittaluokka kasvoi pikkuhiljaa meidän kaikkien tietoon. Siinä osattiin varautua, ehkä vaikeimpia ovat olleet ne äkisti tulevat onnettomuudet, bussionnettomuus Konginkankaalla tai kouluampumiset, jotka ovat hetkessä tapahtuvia, ja saman tien tiedossa ja kerrottavia. Niihin ei ehdi millään tavalla valmistautua. Tsunami kasvoi pikkuhiljaa siihen mittaluokkaansa.
Yksi uutinen on, joka on jäänyt kokeneelle uutisankkurille mieleen uran varrelta.
– Nostaisin sieltä Mauno Koiviston kuolinuutisen 12. toukokuuta vuonna 2017. Se tuli meille kesken Kymmenen uutisten lähetyksen se varmistus siitä asiasta ja se kerrottiin juuri tulleen tiedon mukaan-tyyppisenä uutisena. Kun mä sen luin kansalle Kymmenen uutisissa, niin se on kyllä syvästi mielessä, Leppänen muistaa.
Vaikka vakavia tapahtumia on vuosien varrelle Leppäselle sattunut, ei uutiset ole hänen mukaansa mennyt tunteisiin, sillä tavalla, että se olisi häirinnyt hänen työtään uutisankkurina. Toki jotkut uutiset ovat tunteikkaampia.
– Tunteikkaita tilanteita ovat sellaiset, joissa suomalaisia, erityisesti lapsia, menehtyy erilaisissa onnettomuuksissa tai tilanteissa, niin ne ovat siinä mielessä vaikeampia. Ehkä olen geneettisesti rakentunut sillä tavalla, että siinä työtehtävässä olen aina pystynyt hoitamaan, Leppänen miettii.
Keijo Leppäsen ura uutisankkurina tulee päätökseen maanantaina 30. syyskuuta Kymmenen uutisten päätteeksi. Leppäsestä on 30 vuoden aikana kasvanut yksi Suomen luotettavimmista ankkureista. Mutta millainen on sitten konkarin mielestä hyvä uutisankkuri?
– Kyllä sillä pitää olla nämä perustekijät työkalupakissaan, jotka ovat äänen materiaali, puhetapa tai ainakin sellainen, että oppii tietyn uskottavan, luotettavan ja myös niin kuin korvaan keskimäärin sopivan puhetavan ja sitten on hirveän hyvä tuossa työyhteisössä, että pysyy rauhallisena. On hyvä tiivistämään tekstiä, koska lukemin on vain näkyvä suoritusosa, mutta se pitää kuitenkin tiivistää, kontrolloida ja valmistella. Kyllä siellä pitää siis olla kirjoittajan perustaidot jemmassa, Leppänen kuvailee.
Millaisia uutisankkureita sitten tulevaisuus tuo, se jää nähtäväksi. Yhden ankkurin viimeinen lähetys lähestyy kovaa vauhtia, kun Keijo Leppänen astelee vielä kaksi kertaa Pöllölaakson uutisstudiolle Vallilassa.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Joni Hildén, MTV
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?