Meren tuoksu, aaltojen äänet, hengästyttävän kaunis vehreys. Olen saapunut Bredskäriin Vaasan saaristoon, ja taiteilijasieluni ahmii inspiraatiota. Rantakallio kutsuu jalkoja, metsään vie viekoittelevan salaperäinen polku. Ideat purskahtelevat suolaisten pisaroiden lailla.
Minä haluan tehdä tällä kaikella upeudella jotakin. Minä haluan istuttaa runoni tänne, liittää sanat maisemaan. Näin saa alkunsa Kanneton runovihko.
En toki tehnyt sitä yksin. Ystäväni, toimittajakollegani ja hovikuvaajani Janne Kaarenoja minut vei Bredskäriin ja kysyi, tahtoisinko lausua runojani kameralle. Tahdoin, sillä näin välittömästi valtavan määrän oivallisia taustoja teksteilleni, kuvitusta sanoilleni. Ei ollut lainkaan haastavaa keksiä toteutustapoja runovideoille, tarvitsi vain katsahtaa ympärilleen ja idea tuli. Runojen ääneen lausuminen ja esittäminen on minulle tuttua lavarunoilijan taustani vuoksi, ja oli luonteva seuraava askel liittää kuvaa puheeseen.
Bredskärin kesästä innoittuneena eräänä iltana vain tartuin kynään ja paperiin ja kirjoitin uuden runon, suunnittelematta, ponnistelematta. Sormenpäistäni syöksyi ulos tunne, jota tunsin, kun hengitin saaristoilmaa ja auringonlaskun puna ulottui sisimpään asti. Totta kai siinä rannassa kirjoitettu runo oli myös esitettävä niillä rantakallioilla kameralle. Runon nimeksi tuli Rusko.
Teimme Bredskäristä retken myös viereiselle Bergö-saarelle. Ainut reitti sinne taittui viehättävällä pikku lossilla. Saaren pieni kesäisen unelias kylä oli kerrassaan ihastuttava ja sopi mainiosti ympäristöksi uudelle runovideolle. Päädyin lausumaan runon kylän kauniin kirkon edessä hautausmaan muurilla istuen, kuvamateriaalia otimme myös rannasta. Tekstiksi valikoitui surumielinen Käpyihminen.
Bredskärissä viettämäni aika oli erityislaatuista sekä kesämatkana että luovan työn keskittymänä. Olo oli kuin taiteilijaretriitissä, kun päivät kuluivat kiehtovan työskentelyn parissa ympäristössä, jossa sielu lepäsi. Voin lämmöllä ja sydämellä suositella Bredskäriä ja Bergötä matka- ja retkikohteeksi, niin taiteilijoille kuin kaikille muillekin.
Teksti ja runot: Roosa Tiensuu
Kuva ja videot: Janne Kaarenoja
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?