Musta puhelin soi uudelleen köyhän sisällön sävelin

Scott Derricksonin loistavan Black Phone -elokuvan jatko-osan luulisi olevan hittituote, kun tekijäkatras on sama. Black Phone 2 on kuitenkin alennushyllykamaa isolla A:lla.

Black Phone (2021) on vuoden 1978 Denveriin sijoittuva kauhuelokuva, jonka keskiössä on kaappariksi ristityn, lapsia vainoavan sarjamurhaajan (Ethan Hawke) edellisiltä uhreilta viestejä seuraavalle toimittava lankapuhelin. Pahan kukistajina olivat lopulta koulukiusattu Finn (Mason Thomas) ja hänen paranormaaleja kykyjä omaava siskonsa Gwen (Madeleine McGraw).

Tiivis kokonaisuus sisälsi oivia kontrasteja. Kohtaukset vaihtelivat lämpimän kodin ja kolkon kellarin välillä. Kauhunsekainen ulkomaailma puolestaan oli omiaan nappaajan kellarin vastineeksi, jonka ainoa ääni oli puhelimen pirinä. Syntetisaattorilla tehdyn musiikin ja sopivin väliajoin hidastetun kuvan yhteisvalssi loi elokuvaan hautajaismaisen tunnelman. Kirsikkana kakun päällä oli rakeinen vanha filmimateriaali.

Nyt neljä vuotta myöhemmin Gwen kohtaa unessa itsemurhan tehneen äitinsä (Anna Lore). Yksityiskohdat ja näyt kuolleista lapsista johdattavat hänet yhdessä Finnin ja kaapparin uhriksi joutuneen Robinin veljen Erneston (Miguel Mora) kanssa Alpine Laken kristilliselle nuorisoleirille. Henkilökunta, johtajanaan Armando (Demián Bichir), on kuitenkin haluton valottamaan leirin veristä historiaa. Sitten Coloradon taivaalta pukkaa lumipyry, ja paikan jäädessä eristyksiin muusta maailmasta alkaa luuri pirisemään.

Ensimmäisen osan onnistuminen ei ollut ihme, sillä Derrickson on myös tehnyt Broadband Choices -tutkimuksen mukaan maailman pelottavimmaksi elokuvaksi tituleeratun Sinister-elokuvan (2012). Käsikirjoitus filmiin syntyi yhdessä C. Robert Cargillin kanssa, ja näin on myös molempien Black Phone -elokuvien laita.

Omaperäistä ja uutta odottaville annetaan kuitenkin yllättäen monta kertaa aiemmin nähty mitään sanomaton katselukokemus. Edellisen osan vahvuudet on unohdettu ja Gwenin painajaiset varastavat minuutteja. Yleisön säikäyttely tuo mieleen milloin Painajaiset Elm Streetillä, milloin Manaaja-elokuvat. Kaapparin myyttisyys revitään puolestaan kappaleiksi, kun kaikki selitetään auki. Verellä lotraaminen nousee ylitse psykologisen jännityksen ja vanha filmimateriaalikin menettää tehonsa liikaa käytettynä.

Hawke on ehdoton valopilkku kaapparina, mutta saa valitettavasti tilaa vain toimintakohtauksissa. Kuolleista noussut psykopaatti ei nosta niskavilloja pystyyn siinä missä alkuperäinen. Annettakoon erikoistehostevelho Tom Savinin suunnittelemista hienoista naamioista se yksi pakollinen tähti viidestä. Puhelinkoppiin kiirehditään 17.10.2025.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuvat: Universal Studios