Viiru hyppii uudella patjallaan yötä päivää, mutta ärsyyntynyt Pesonen haluaisi levätä. Niinpä hän rakentaa Viirulle ikioman pompputalon pihan perällä sijaitsevaan ulkohuussiin. Viiru innostuu itsenäisyydestä ja yksin asumisesta niin paljon, että päättää muuttaa pompputaloonsa pysyvästi. Pesosta ajatus harmittaa. Tarkoittaako tämä, että hänen täytyy jatkaa elämäänsä ilman iloista kumppaniaan? Viirun on keksittävä jotakin hauskaa saadakseen vanha Pesonen jälleen piristymään. Elokuvan on ohjannut Ali Samadi Ahadi.
Tarinahan on tarkoitettu lapsille, mutta olen sellainen ihminen, joka yleensä viihtyy myös lasten elokuvissa, mutta tällä kertaa on pakko myöntää, että en nauttinut elokuvasta yhtään.
Tarina kerrotaan hirveällä kiireellä, eikä katsojalle jää yhtään aikaa hengähtää. Mutta tarinassa ei ole oikein mitään kiintopisteitä, joihin tarina kiinnittyisi. Ainakin omalla kohdallani elokuva oli niin tylsä, että mielenkiintoni kuihtui nopeasti.
Pahin ongelma on kuitenkin suomalainen versio, jonka toteutusta voisi kuvata lähinnä surkeaksi. Näyttelijät yrittävät aivan liikaa, jolloin lopputuloksesta tulee lähinnä pannukakku. Elokuvan tunnelma on teennäinen, joka on todella ärsyttävää.
Elokuvan jälkeen minua mietitytti, että onko todella niin, että tekijät eivät osaa suhtautua kohderyhmäänsä tarpeeksi vakavasti. Lapset ansaitsevat kunnolla tehtyjä elokuvia. Viiru Ja Pesonen – Viiru Muuttaa ei todellakaan täytä hyvän lapsille tarkoitetun elokuvan vaatimuksia, vaan jää niistä todella kauas. Elokuva saapuu teattereihin 23.11.
Teksti: Juho Kojima
Kuva: Elokuvasta Viiru Ja Pesonen – Viiru Muuttaa
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?