Tuusulan keskuskirjastossa järjestettiin keskiviikkona 1.11.2017 lyhytelokuvani ”Huhu” ensi-ilta. Sen pohjusti toinen noin 20-minuuttinen ”Yö” (2013). Tilaisuuteen oli vapaa pääsy ja yleisön ensireaktiot olivat myönteisiä.
Allekirjoittanut on tehtaillut vuodesta 2008 tasaiseen tahtiin lyhytelokuvia. Huhu, joka sai ensi-iltansa keskiviikkona on järjestyksessään kymmenes ja se on samalla jatko-osa filmille Yö. Tuusulan keskuskirjasto valikoitui paikaksi paikallisen vaikuttajan Pasi Huuhtasen älynväläyksestä. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut korvaamaton lisä elokuvaprojekteihini.
Mistä Huhussa sitten on kyse? Kaikki elokuvani sijoittuvat pienelle paikkakunnalle jossakin päin Suomea. Se on luomani universumi, jossa samat hahmot kohtaavat toisensa uudelleen ja uudelleen esimerkiksi pienessä baarissa nimeltä ”Tupakoiva koira.” Yössä ja Huhussa nähtävä hevostila on itseasiassa Huuhtasen kotitalo ympäristöineen ja eläimineen.
Yö kuljetti katsojan Viherniityn hevostiloille. Kaupparatsun autosta puhkesi rengas ja tämä joutui hakemaan apua syrjäiseltä farmilta, jossa kaikki ei ollut ihan sitä miltä näyttää. Jouduin produktiossa ilmenneiden vastoinkäymisten takia jopa näyttelemään itse pääosan. Nyt neljä vuotta Yön jälkeen palaan Viherniitylle uuden vieraan kera. Lehtimies on lähtenyt ottamaan selvää kaupungissa kuulemistaan huhuista. Onko Viherniityn tiluksilla tapahtunut murha ja jos, niin kuka on murhattu?
Miten Huhusta tuli Huhu
Olin 2016 joulukuussa elokuvantekijävieraana Malminkartanon kirjastossa. Yleisö piti Yöstä ja kyseli jatko-osan perään. Päätin, että annetaan yleisölle se minkä se haluaa. Kirjoitin Viherniitylle siijoittuvan murhatarinan. Kirjoittaessani rupesin miettimään, että perinteinen ”poliisi tutkii” -juonikuvio olisi tylsä. Poistin poliisit, lisäsin mukaan huhuja, reportterin ja muutamia juonenkäänteitä.
Minulla oli jo edellisten projektien kautta suhteita harrastajateattereihin ja otin niihin yhteyttä. Mukaan lähti innolla sekä uusia naamoja, että vanhoja. Sivuosiin nappasin tuttuja kaveripiiristä kuin myös kameran takana hääränneeseen ryhmään. Tuusulan kohtaukset kuvasin itse. On mukava huomata kuinka ihmiset lähtevät tällaisiin projekteihin mukaan ihan vain auttamisen halusta tai pizzapalkalla. Kuvasin elokuvan kolmessa päivässä ja leikkasin kuukaudessa. Yllätyin itsekin kuinka nopeasti kaikki lopulta kävi.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Petri Rovio ja Jaakko Liimatta
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?