
Muumihahmot ovat tulleet miltei kaikille ihmisille tutuiksi vuosien saatossa. Tuskin löytyy kovinkaan montaa ihmistä, joka ei olisi joskus muumeja katsonut tai niistä lukenut. Näiden hahmojen takaa löytyy taiteilija Tove Jansson, jonka elämästä kertova Tove-elokuva tulee ensi-iltaan 2. lokakuuta.
– Tove on ollut henkilökohtaisesti sellainen pieni kanssakulkija ja tuki, taiteellisissa ja ammatillisissa käänteissä, kuin myös henkilökohtaisessa elämässä. Hän on ollut rohkeuden esikuvana minulle, elokuvan käsikirjoittanut Eeva Putro toteaa.
Eräänä päivänä vuonna 2014 Putro sai päähänsä, että Tove Janssonin elämästä voisi kirjoittaa elokuvan ja siitä projekti, joka nyt on tulossa valkokankaalle, sai alkunsa. Ensimmäinen kontakti Tove Janssoniin tuli jo hänelle lapsena.
– Varmaan Toven satukirjat ja kuvakirjat pienenä olivat tärkeitä, niin kuin meille kaikille. Hänhän on hyvin rakastettu. Uskon että monille Toven muumihahmot ovat niitä jotka ovat alunperin johdattaneet hänen taiteensa äärelle, Putro pohtii.
Elokuvan teko on aikaa vievä projekti
Aikaa siitä, kun idea elokuvakäsikirjoituksen tekemisestä syntyi, on kulunut valtavasti. Prosessiin on mahtunut monta eri vaihetta, ennen kuin se on saatu tähän vaiheeseen, että valkokankaat odottavat sitä.
– Harvat ihmiset tietävät, miten pitkään elokuvia kirjoitetaan. Siinä on monta käännettä ja se koko käsikirjoitus kirjoitetaan niin monta kertaa uudestaan, Putro valaisee.

Tove-elokuvan käsikirjoittamiseen Putrolta on kulunut kaikkine työvaiheineen yli viisi vuotta, miltei kuusi.
– Vuonna 2018 kirjoitin eniten. Silloin vietin todella aikaa kammiossa tekemässä niitä versioita.
Taustatutkimus on tärkeä
Elokuva on elämänkerrallinen ja pohjautuu todellisiin hahmoihin. Kun käsikirjoittaja kirjoittaa tositapahtumin perustuvaa tarinaa, joutuu sitä varten tekemään myös runsaasti taustatutkimusta. Käsikirjoittajan työssä on paljon samankaltaisuuksia toimittajan ja näyttelijän työn kanssa.
– Tein tosi paljon taustatutkimusta. Koska olen näyttelijä ja tottunut siihen, että kaikki tieto mitä on mahdollista saada, hankitaan. Tavallaan annetaan sen sitten sulaa. Sitten kun tietoa ja inspiraatiota on tarpeeksi paljon, on helppoa muovailla siitä tarinaa, Putro miettii.
Putro käytti paljon aikaa tutustuakseen Tove Janssonin elämään, tuotantoon sekä lähipiiriin. Siitä hänelle syntyi kuva, millaista elokuvan päähenkilön elämä oli ja kuinka se muovautui elokuvaksi.
– Kävin katsomassa kaikki Toven maalaukset, monta kertaa. Luin kaikki novellit ja romaanit. Voin sanoa, että katsoin ihan kaiken. Etsin tietoa myös Toven läheisistä. Joistakin oli vaikeampi löytää, mutta joistain oli jopa elämänkertoja. Varsinkin Vivica Bandler on ollut tärkeä, kun hän on hyvin iso hahmo tässä elokuvassa. Hänen elämänsä tutkin myös, Putro taustoittaa.

Näyttelijänä taustatyötä ei tarvitse tehdä kuin yhden hahmon verran, mutta käsikirjoittajana tutkimustyötä tarvitsi tehdä huomattavasti enemmän.
– Se on hauskaa. Näyttelijänä saa tutkia vain sitä yhtä henkilöä, toki myös hänen lähipiiriään. Käsikirjoittajana on vielä laajemmin kosketuksissa siihen maailmaan, Putro tuumailee.
Taide vaatii rajat
Tove- elokuva on elämänkertaelokuva ja se perustuu tositapahtumiin. Sellaisen elokuvan käsikirjoittamiseen liittyy paljon rajaamista, mutta pitää olla tarkka että pysyy lähellä sitä todellisuutta, mitä hänen elämässään on oikeasti tapahtunut.
– Toven kohdalla inspiraatio lähti olemassa olevasta materiaalista. Joutui miettimään myös sitä, kuinka paljon valinnat vaikuttavat, jos joutuu vähän muovaamaan faktoja. Kun ei missään nimessä halua sitä alkuperäistä esikuvaa esittää missään muussa valossa kuin siinä, mikä on lähellä totuutta, Putro puntaroi.
Fiktiivisen tarinan tekemisen osalta rajaus ei ole niin tiukkaa, kun ei ole sitä alkuperäistä esikuvaa tarinan taustalla. Silloin käsikirjoittajalla on enemmän vapauksia tehdä tarinaa. Siinä on myös omat riskinsä.
– Näyttelijänäkin on ihan yleisesti tiedetty fakta että jos olet täysin vapaa ilman mitään ohjeita tai rajoja, ei näyttelijä pysty tekemään mitään. Rajat ovat taiteessa todella tärkeitä.
Tuottajat halusivat Maya Vannin rooliin
Eeva Putron rooli elokuvassa ei rajoittunut pelkästään käsikirjoittamiseen, vaan hän esitti Tove Janssonin ystävätärtä Maya Vannia elokuvassa. Elokuvaan näyttelijäksi päätyminen ei ollut hänelle itsestään selvää eikä hän kirjoittanut Maya Vannin roolia itselleen.
– Kirjoittaessa oli hyvin tärkeää, että Tovella oli tällainen läheinen ystävä siinä ja ylipäätään lähipiiriä mukana. Sitten eräänä päivänä kuulin tuottajien miettineen minun olevan hyvä Maya Vanni. Itse innostuin siitä ajatuksesta tietenkin. Tämä on upea juttu, että on kirjoittanut elokuvan ja kaiken huipuksi saa näytellä siinä itse, Putro iloitsee.

Käsikirjoittaessa hän oli jo tehnyt paljon tutkimustyötä elokuvaa varten, mutta nyt alkoi uusi uppoutuminen ja tällä kerralla Maya Vannin hahmoon.
– Tein lisää tutkimustyötä Maya Vannista ja soitin jopa hänen sukulaisilleen, ja kyselin, minkälainen hän on ollut. Koska tämä on elokuva Tovesta ja Toven tarina on pääasia. Kävin sitten keskustelua ohjaaja Zaida Bergrothin, että mitä näistä asioista, mitä olen saanut selville, tuodaan tähän elokuvaan.
Joitain, ehkä jollakin tasolla tärkeitä asioita liittyen Maya Vanniin, jäi elokuvasta pois.
– Esimerkiksi kuulin, että hänellä oli puhevika tai hän puhui hyvin hiljaa. Hänellä oli äänihuulet vaurioituneet. Ohjaaja oli sitä mieltä, että emme ota sitä tähän elokuvaan. Se ei tuntunut hyvältä tai se olisi vienyt liikaa huomiota. Päätettiin, että se jätetään pois. Tässä elokuvassa Maya Vanni puhuu normaalilla tavalla.
Eeva Putron käsikirjoittamassa ja Zaida Bergrothin ohjaamassa Tove-elokuvassa pääosissa näyttelevät Tovea esittävä Alma Pöysti, Vivica Bandlerin roolissa Krista Kosonen ja Atos Wirtasta näyttelevä ruotsalaisnäyttelijä Shanti Roney. Elokuva saa ensi-iltansa 2. lokakuuta.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Sami Kuokkanen / Helsinki-Filmi, Joni Hildén
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?