Suomen Kansallisteatteri on tunnettu siitä, että heillä ohjelmistossaan on usein William Shakespearen tuotantoa. Tänä keväänä näytelmäksi on valikoitunut Shakespearen klassikko Hamlet. Pääosaa Kansallisteatterin Hamletissa näyttelee Olavi Uusivirta.
Odotukset näytelmää kohtaan ovat erittäin suuret, onhan kyseessä klassikkoteos, teos, jonka olen aina halunnut käydä katsomassa. Olen nähnyt niin Myrskyn, Macbethin kuin Richard III:sen, mutta Hamletia en ole vielä ehtinyt näkemään, en ennen kuin kävin vappuaattona sen katsomassa.
Kun odotukset ovat suuret, on pettymisen vaara aina olemassa, mutta en olisi uskonut sen olevan näin suuri. Miltei jo näytelmän alkumetreistä lähtien oli havaittavissa, että mennään metsään ja pahasti. Huolimatta siitä, että näytelmässä oli osaavia näyttelijöitä, eivät hekään pystyneet sitä pelastamaan.
Näytelmä ei todellakaan vastannut sitä mielikuvaa, joka itselläni oli tästä klassikkoteoksesta eikä siitä tunnistanut Shakespearea kuin tietyin kohdin. Aina tietysti näytelmiä versioidaan, mutta tällä kertaa versiointi meni kyllä täysin pieleen.
Suomen Kansallisteatterin Hamlet muistutti enemmänkin parodiaa Hamletista kuin sitä todellista Hamletia, jona me tämän klassikkoteoksen tunnemme. Näytelmästä jäi ainoastaan löyhä hönkäys. Mahdollisuuksia olisi ollut paljon parempaan.
Olavi Uusivirta, jota arvostan sekä näyttelijänä että muusikkona, vaikutti tässä näytelmässä siltä, että ei tiennyt yhtään mitä oli tekemässä. Hän vaikutti hahmossaan sekopäältä, joka pomppi edestakaisin lavaa, antamatta yleisölle oikeastaan mitään.
Valitettavaa oli se, että Ofeliaa näyttelevä Fanni Noroila joutui esiintymään pyörätuolissa tässä näytelmässä. Paha mennä siis hänen suoritustaan arvioimaan, koska tietoa ei ole, kuinka hän näyttelisi hahmonsa ilman pyörätuolia.
Sen verran täytyy silti todeta, että näytelmän toiseksi pääosan esittäjäksi, Noroila jäi kyllä todella pahasti varjoon. Hänen hahmoltaan olisin odottanut ennakkotietoihin nähden hieman enemmän. Ei voi sanoa, että kumpikaan Uusivirta tai Noroila olisi noussut näytelmässä kantavaksi voimaksi. Molemmat jäivät suurista rooleistaan huolimatta hiukan etäisiksi.
Pienen positiivisuuden pilkahduksen antavat Claudiusta näytellyt Timo Tuominen, joka pisti peliin oman ammattitaitonsa sekä Poloniuksen ja haudankaivajan roolissa ollut Esa-Matti Long. He eivät kuitenkaan näytelmää pelastaneet.
Mainintana vielä, legendaarinen Ollako vai eikö olla- monologi kuultiin kahdesti, mutta molemmilla kerroilla se jäi oikeastaan kädenlämpöiseksi. Odotukset tuon monologin suhteen oli paljon isompi kuin sen nyt kuulimme.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Yehia Eweis
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?