Kuten historiankirjat kertovat, Neville Chamberlain toimi Englannin pääministerinä vuodesta 1937 aina 10.5.1940 asti, jolloin hänet pakotettiin eroamaan virastaan. Hän oli antanut Saksan diktaattori Adolf Hitlerille liikaa myönnytyksiä ja niiden seuraukset johtivat lopulta toiseen maailmansotaan. Synkin hetki-elokuva alkaa kohtauksella, jossa Chamberlainille näytetään parlamenttitalon ulko-ovea. Pähkäilyn jälkeen pääministerin tehtävät ottaa hoitaakseen jo ikääntyvä Churchill. Tämä ei miellytä kaikkia.
Kuten jo mainittua, Gary Oldman on huippuvedossa rääväsuisena ja arvaamattomana jässikkänä, joka jo kaukaa aavistaa mitä rauha Natsi-Saksan kanssa merkitsisi. Elokuva kaivaa jännitteet siitä faktasta, että Churchillin epäonnistumiset ensimmäisessä maailmansodassa olivat vielä tuolloin tuoreessa muistissa.
Oldman varastaa shown jättäen muut näyttelijät täysin varjoonsa. Elokuvan Churchill saa katsojat hymyilemään piikittelemällä jatkuvasti muita niin hyvässä kuin pahassa. Positiivista on, että rooleihin on valittu suhtkoht tuntematon näyttelijäkaarti. Viime aikoina suurempia rooleja saanut Lily James on hyvä Churchillin sihteerinä.
Ohjaaja Joe Wrightilla on jo kokemusta historiallisista draamoista ja sen huomaa. Ylpeys & ennakkoluulo- sekä Anna Karenina-ohjaaja tekee työtä taidolla. Erityismaininta täytyy antaa myös elokuvan valaistuksesta. Synkistä holvihalleista ja bunkkereista löytyy aina se oikea rako, josta valo tunkeutuu huoneeseen keskittäen katsojan huomion tärkeimpään. Myös leikkauksessa on tehty hyviä ratkaisuja ja ilmakuviin taistelukentiltä on nähty vaivaa. Luojan kiitos cgi-tehosteilla ei mässäillä liikaa. Vuosi 2018 ei voisi paremmin elokuvateattereissa alkaa. Golden Globen lisäksi Oldmanin takanreunalta saattaa myös löytyä pian Oscar-pysti. Hienona henkilökuvauksena ja historiallisena draamana Synkin hetki ansaitsee neljä pistettä viidestä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuvat: Jack English
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?